Uimapaikat, Pyhtää

Pyhtää on niin paljon muutakin kuin Huutjärvi. Siis todella muutakin kuin SE järvi. Reissuillamme olemme löytäneet lukuisia ihania ja vieläkin ihanampia uimapaikkoja. Rantoja. Rantakallioita. Hiekkarantoja. Laitureita ja rantapusikoita.

uimarannat-kartta-rev2

Tässä jutussa esittelemme teille kaksikymmentä parasta uimapaikkaa Pyhtäällä. Mukana ovat toki myös kunnan yleiset uimarannat sekä uimapaikat. Kunnan ylläpitämät uimapaikat ovat kartalla vihreällä pallukalla merkattuja. Niiden lisäksi tarjolla on monipuolinen joukko uimapaikkoja, jotka eivät ole millään tavalla virallisia eikä niillä näin ollen ole myöskään veden laadun tarkkailua, ulkohuusseja, saatikka kunnollista polkua perille. Nämä löytyvät punaisen pallukan kohdalta. Jokainen retkeilee ja ui omalla vastuullaan, hyviä ja turvallisia tapoja noudattaen.

Pyhtään kunnan sivuilta löytyy virallisten uimarantojen ja – paikkojen vesinäytteiden tulokset. Sinilevätilanteen voit päivittää Suomen ympäristökeskuksen sivuilta täältä. Tässä siis tilanne 18.6.2020.

Olemme tehneet uimapaikoista jokaisesta pienen esittelyn ja sen lisäksi useasta uimapaikasta on jo aiemmin tehty blogijuttu, jonka pääsee halutessaan lukemaan lyhyen esittelyn yhteydessä. Lisäksi uimapaikkoja on luokiteltu seuraavin kuvaavin symbolein:

 

1. Kärsäjärvi

laiturikiikarit

20-DSC05179

Kaunis, pieni järvi aivan Huutjärven vierellä. Kärsäjärven maasto on avaraa mustikkametsää ja helppokulkuista polkua. Vesi on kuin linnunmaitoa ja laiturilta pääsee polskahtamaan helposti veden hiveltäväksi. Jalat eivät yletä pohjaan laiturin kohdalla.

Ajo-ohjeet Kärsäjärvelle johtavan polun päähän tästä linkistä.

2. Huutjärvi

pyoratuolipukukoppilapsetlaiturihuussicafekuksa

1-DSC05120

Huutjärvi on Pyhtään pääranta. Ranta löytyy aivan Huutjärven kylän keskeltä. Ranta on pääosin hiekkaa ja se sopii koko perheen uimapaikaksi. Rannalta löytyy kesäkahvila, pukukopit ja wc.

Ajo-ohjeet Huutjärven rantaan tästä linkistä.

3. Lököre

pyoratuolilapsetcafe

1-DSC05183

Lökören ranta löytyy aivan Lökören venesataman viereltä. Ranta on matala ja läheltä ajavat veneet nostattavat laineita. Kahvila Sagitta on aivan rannan tuntumassa.

Ajo-ohjeet Lökören rantaan tästä linkistä.

4. Lamminsuo

kiikarit

10-DSC04793

Lamminsuolta löytyy rauhaa ja hieman erikoisempi uimapaikka. Tänne suolammelle suosittelemme ottamaan mukaan uimakaverin sekä noin viisimetrisen tukevan köyden. Köysi siksi, että suolammesta on raskasta nousta ylös ja köyden sitominen puuhun lähelle rantaa on helppo ja halpa turvakeino. Lamminsuon suolammesta olemme aiemmin kirjoittaneet täällä.

5. Tarkjärvi

kiikarit

09-DSC06096

Tarkjärvi on maailman kaunein pieni suojärvi. Matka tänne taittuu joko pieniä polkuja pitkin Valkmusan puolelta tai sitten kanootilla Kymijokea meloen. Tarkjärvelle suosittelemme ottamaan mukaan uimakaverin sekä köyttä noin viiden metrin pätkän vedestä nousemista varten. Tarkjärvi on yksi etappi Tarpojan Taival– vaellusreitillämme ja olemme kirjoittaneet Tarkjärvestä myös erillisen blogijutun täällä.

7. Hirvikosken lossiranta

pyoratuolilaiturikatoskuksa

19-DSC05169

Lossirannalta pääsee pulahtamaan veteen suoraan laiturilta. Portaat ovat hyvät ja laituri tukeva. Lossirannassa on myös vuokrattavana sauna, grillikota sekä jokiristeilyä varten hieno lautta. Näitä vuokraa Hirvikosken koulun kannatusyhdistys.

Ajo-ohjeet Hirvikosken lossirantaan tästä linkistä.

1-DSC05170

8. Koivuviikki

nuotiokiikarithuussi

Koivuviikki on kallioista ja metsäistä maastoa Tammijärven rannalla. Toisinaan Koivuviikissa tuulee kovaa ja silloin tunnelma muistuttaa lähinnä merenrannalla oleskelua. Tyynellä kelillä paikka on paahteinen ja kallio hohkaa lisälämpöä luihin ja ytimiin. Olemme tehneet Koivuviikista aiemmin jutun, se löytyy täältä.

9. Antinranta

pyoratuolipukukoppinuotiolapsetlaiturikuksakatoshuussi

Antinranta on aika syrjässä, mutta ehdottomasti ajamisen arvoinen paikka. Iso, suojaisa ja monenlaiselle uimarille soveltuva. Aiemmin kirjoitettu Antinnannan juttumme löytyy täältä.

10. Yläkoski

pyoratuolilapsetlaiturikuksahuussi

Kirkonkylältä, Kymijoen varrelta, löytyy aivan pikkuruinen hiekkaranta joka sopii kaikille. Rannalla on matala hiekkainen uimapaikka mahapohjapolskijoille ja mattolaiturilta pääsee osaavimmat suoraan syviin vesiin. Wc ja piknikpöytä löytyy pidempäänkin viihtyville.

Ajo-ohjeet Yläkosken uimarannalle tästä linkistä.

11. Purola

pyoratuolipukukoppilapsetlaiturihuussi

Purolasta löytyy pehmeä hiekkaranta, kuivakäymälä sekä pukukopit. Ranta laskee loivasti mereen ja aurinko paistaa rantahiekalle pitkälle iltaan saakka.

Ajo-ohjeet Purolan uimarannalle tästä linkistä.

12. Flakanäs

pyoratuolipukukoppinuotiolapsetkatoshuussikuksa

Flakanäs on yksi parhaimmista uimarannoistamme. Ranta on isohko ja sieltä löytyy myös grillikatos, wct sekä naapuritontilta Pyhtään vaunuilijoiden karavaanarialue lisäpalveluineen. Olemme aiemmin kirjoittaneet jutun Flakanäsistä, talvisen tosin, mutta se löytyy täältä.

13. Versso

pyoratuolinuotiolapsetkuksakiikaritkatoshuussi

Verssossa rantaa on pitkälti joka uimarille. Alueelta löytyy kaunista mustikkametsää ja merimaisemaa silmänkantamattomiin. Olemme kirjoittaneet kattavan jutun alueesta ja se löytyypi täältä.

14. Kaunissaari

pyoratuolipukukoppinuotiolapsetlaiturikuksakiikaritkatoshuussicafe

Kaunissaari on koko päivän reissukohde hiekkarantoineen ja kauniine kalastajakylineen. Lue Kaunissaaren kattava juttu täältä.

15. Koukkusaari

kiikaritlapset

Kuumaa hiekkarantaa molemmin puolin saarta. Tästä ei lomapäivä parane! Saarella saa helposti vietettyä kokonaisen päivän tutkiskellen rantaa ja nauttien luonnon antimista. Mitään palveluita ei saarelta löydy ja hyvä niin. Kaiken minkä viet saarelle, viet myös pois saarelta.

16. Kuussaari

nuotiolaiturikuksakiikaritkatoshuussi

Hyvin varusteltu retkipaikka vaikka koko päiväksi. Rantoja löytyy pitkin saarta, lähinnä silokallioisia sellaisia. Laiturin tuntumasta löytyy hieno grillikota sekä kuivakäymälät. Olemme kirjoittaneet jutun saaresta aiemmin ja se löytyy täältä.

17. Laguuni

lapset

Kun haluat lillua linnunmaidossa tai haluat pienille lapsille matalan rannan hiekkakakkujen tekopaikaksi. Se löytyy täältä.

18. Skitunäs

pyoratuolilapsethuussi

Pieni ja söpöläinen uimapaikka meren rannalla. Skitunäsistä voit lukea koko jutun täältä.

19. Lovisteininpohja

lapset

Mukava ranta joka syvenee loivasti. Rantakivikon jälkeen varpaissa tuntuu lähinnä pehmeää hiekkaa. Lue koko juttumme täältä.

20. Keihässalmen lossiranta

pyoratuolilaituri

Keihässalmen sillan kupeessa on pieni mattolaituri, jolta voi pulahtaa uimaan. Ranta on matala eli suinpäin ei sitten hypitä mihinkään suuntaan. Onkiminen onnistuu ainakin pikkukalojen määrästä päätellen…

Ajo-ohjeet Keihässalmen lossirantaan tästä linkistä.

Lämpimin kesäterveisin, Janne ja Saara!

Kylät ja kivitiet tiedottaa: Poliisimestari opastaa Purolantiellä ajavia

Purolantien liian suuret ajonopeudet sekä kevyenliikenteenväylän puuttuminen, ovat aiheuttaneet lukuisia läheltä piti – tilanteita. Tähän ongelmaan on kekseliäänä ratkaisuna palkattu ahkera poliisimestari, joka valvookin nyt liikennenopeuksia jopa vuorokauden ympäri.

Idea omaan poliisimestariin tuli jo vuosia sitten, eräällä ajomatkalla Mäntsälään, kertoo Meri Markus. Matkalta nimittäin löytyy talo, jonka porttia vartioi samaisessa sinisessä palttoossa seisova poliisimestari. Purolantien poliisimestari on syntynyt Merin taitavan miehen, Markus Kantolan kätösissä.

Purolantien poliisimestari toimii liiketunnistimella. Poliisimestari tervehtii ohikulkijoita väsymättömällä tassun heilautuksella jokaisen kulkijan kohdalla ja samalla nopeusrajoitusmerkki muistuttaa 40 km/h nopeudesta. Tämä tiukka mutka Purolan uimarannan kohdalla, yhdistettynä liian suuriin nopeuksiin on monenkin onnettoman kaasujalan kohdalla päätynyt pusikkoon. Suurimmassa vaarassa ovat kuitenkin pienet jalankulkijat, jotka joutuvat tietä käyttämään päivittäin esimerkiksi koulumatkoillaan.

Poliisimestaria käydään tervehtimässä tiuhaan tahtiin. Osa tulee ihan vain huvikseen moikkaamaan, toisilla on asiaakin. Jos itse haluat käydä tervehtimässä poliisimestaria työssään, jätä mahdollinen auto Purolan uimarannalle ja kävele loppumatka. Mutkaan ei missään tapauksessa saa pysähtyä, sanoo itse poliisimestarikin! Kävelemällä pätkän tienpientareella saat itsekin tuntuman siitä, olisiko poliisimestarilla tarvetta ihan vakinaiseen työsuhteeseen.

-Saara ja Janne

Hevossaari, Itä-Vastila

Tämä on minijuttu pikkuruisesta piknik-paikasta Kymijoen varrella. Toisinaan tarvitaan vain hieman jotain muuta kuin se oma takapiha ja hiiligrilli. Tässä jutussa piipahdamme siis eväsretkelle Kymijoen rantapenkereelle, keskelle kaunista suomalaista luontoa.

Hevossaari on iso saari Hirvivuolteen ja Hirvikosken välissä. Se on lähes kokonaisuudessaan vanhaa peltoa ja metsää. Saareen johtava jykevä ja omaperäinen silta on ainoa kulkureitti saaressa asuville. Liikennettä sillalla on sen verran harvakseltaan että siinä ehtii hetken nauttia Kymijoen viileästä  virrasta. Mitään leiriä siihen ei tietenkään voi pystyttää, mutta eväitä voi syödä vaikkapa laiturilta varpaita samalla vedessä liottaen.

Rannalla on vielä tähän aikaan kevättä odottamassa laituri vesillelaskua.  Toissa vuoden heinäkuussa otetuissa kuvissa nautitaan vehreydestä, veden solinasta ja vedessä polskivista kaloista. Silloin matkamme tyssäsi lähinnä tuohon sillan kupeeseen, sillä saaren puolella kimppuumme hyökkäsi verenhimoisten hyttysten parvi. Pienin retkeläinen meinasi päätyä kokonaan niiden evääksi.

Jos sillan toiselle puolen kuitenkin uskaltautuu, on edessä pieni metsätie joka pian kääntyy oikealle suuren pellon reunaan. Siinä pellonreunassa, valkovuokkomeren huojuessa puiden varjossa ja lintujen laulaessa keväisiä laulujaan, on oikein mukava syödä eväitä ja nauttia lämpimän päivän auringosta.

Retkipäivänämme näin keväällä, suuntasimme myös pellon yli joen rantaan. Pellolla näytti kasvavan vain ruohoa, joten uskalsimme näin tehdä. Rannassa oli meneillään valtavat hanhien kokoontumisajot. Toisella puolen jokea oli käynnissä pellon muokkaustyöt ja siellä oli ilmeisesti jonkinlaista pikku ”snäksiä” tarjolla…

Janne on tehnyt vielä iloksenne pienen ilmailunäytöksen. Ihminen kun on aina halunnut osata lentää…

-Saara

hevossaari-kartta

Hevossaaren sillan viereen ohjaa Google maps tästä linkistä. Saaran mainitsema polku on karttaan merkitty pinkillä katkoviivalla (pellon kohdalta käännytään siis oikealle).  Saaressa on myös mökkejä, joten ollaan kohteliaita ja jätetään pihapiirit rauhaan (punaisella rastilla merkitty pihaan johtava tie).

– Janne

 

”Inkatemppeli”, Kiviniemi

Tolkuton pimeys ja jatkuva sade alkoivat rassata meitä reppureissulaisia ja jotain oli keksittävä. Mielellään heti. Otettiin reissukoira Deri mukaan ja suunnaksi Kiviniemi. Ihan vaan huvikseen, sen suurempia suunnittelematta. Tämä on minijuttu merenalaisesta Inkatemppelistä.

Kiviniemessä olemme kulkeneet kyllä ristiin rastiin ennenkin ja tästäkin olemme ohi menneet monen monta kertaa. Ensin suunnitelmissa oli kulkea vain polkua pitkin pikku kalliolle, mutta jotenkin vahingossa päädyimme vanhaan merenpohjaan, Inkatemppelin juurelle.

Tuttua traktoritietä alaspäin kulkiessa oikein tuntee, kuinka kuiva ja lämmin ylärinne muuttuu pikkuhiljaa kylmäksi ja kosteaksi. Alimpaan kohtaan päästyään ei tarvitse paljoakaan mielikuvitusta, kun voi kuvitella kivikaudella meren loiskineen metrejä pääsi yläpuolella. Olet muinaismeren pohjalla.

Metsää halkoo useampikin oja tai viepä. Osa isompia osa pienempiä. Inkatemppelin editse, koko matkalta, kulkee reilun metrin levyinen oja. Metsät ojan molemmin puolin ovat kovin erilaisia. Toinen heleän vihreä ja sammaleinen, toinen taas kuusien varjostama ja lähes täysin vailla aluskasvillisuutta. Omalla tavallaan kauniita molemmat.

Ojan viertä kulkiessa alkavat upeat, sammaleiset kallioseinämät paljastua puiden lomasta. Paksut ja paikoitellen roikkuvat sammalet peittävät kaatuneita puunrunkoja, kiviä ja kallionkoloja. Kallio tekee onkaloita ja kielekkeitä, jostain ylhäältä on irronnut isoja lohkareita. Pinnat ovat meriveden sileiksi hiomia. Kallionkoloista virtaa pieniä vesipuroja, osa ohuen jääkuoren alla pulputtaen ja osa ihan vapaana keväisesti liristen. Jokapuolella on vihreää, kosteaa ja raikasta. Sammaleita, jäkäliä ja saniaisia kasvaa ihan kaikkialla.

Pehmeä maa on täynnä eläinten jättämiä jälkiä. Inkatemppelin editse kulkee suht helposti kuljettava polku, eläinten tai ihmisten jaloista maahan muovautunut. Vain muutama polulle kaatunut puu täytyy kiertää tai jos jalka nousee, niin ylikin pääsee. Kengät on syytä olla vedenkestävät ja hyvin liukkaallakin pitävät. Jyrkänteelle voi kiivetä, jokainen ihan omalla vastuullaan.

Pyhtään metsät ovat täynnä yllätyksiä. Tämäkin oli sellainen, ainakin meille. Oman lisänsä yllätyksiin antaa luontomme historia. Jää ja vesi ovat muovanneet ympäristöämme tuhansien vuosien aikana ja esimerkiksi vanhat merenrannat ja joenuomat näkyvät edelleenkin maastossa. Pieni vesiliru jonkin muutoin kuivan notkelman pohjalla paljastuu vanhaksi Kymijoen haaraksi tai suoläntäre keskellä metsää, kaukana nykyisestä merestä, onkin vanha muinaismerenlahti. Kotiseuturetkeilyyn uusia ulottuvuuksia siis. Menkää metsään!

– Saara

kartta-kiviniemi-inkatemppeli

Inkatemppelin viereen ohjaa Google maps tästä linkistä.

Hiekkatieltä metsään johtaa traktoritie. Tästä alkaa kulkemamme reitti, joka on karttaan merkitty punaisella. Yllä olevaan karttaan on nostettu vedenkorkeus myös +14 metriin, joten siitä näkee millaiselta maasto näytti kivikauden lopulla. Jyrkännettä vasten on liplattanut merivesi, joka löytyy nykyään linnuntietä vasta n. 2 km:n päästä. Vesi on kallion alla ollut tuohon aikaan vajaat neljä metriä syvää, joten kyllä tuosta on kesäisellä kalastusretkellä uskaltanut hypätä uimaan (tosin takaisin kiipeäminen on saattanut olla vähän haastavaa).

– Janne

 

Vaskovuolle, Vastila

Piiitkästä aikaa saimme nauttia auringon pienestä pilkahduksesta pimeyden keskellä ja silloinhan me otettiin tietysti reissukoira Deri matkaan ja napattiin kartasta ”ihan joku paikka vaan” päivän reissukohteeksi.  Vasta satanut puhdas lumi oli ihana lisä valoisan vapaapäivän vietolle.

Aamun pikavalinnassa arpa osui Vaskovuolteen kohdalle. Kartta ei paljoakaan luvannut, mutta sinnepä silti suunnattiin. Aikaa oli tänään käytettävissä vain vähän, mutta löydettiinpä paikka jonne on ihan pakko palata vielä uudestaankin.

Vaskovuolle löytyy historiallisista maisemista, Hirvikosken yläjuoksulta. Aivan lähettyviltä on inventoinneissa löydetty useita tykkiasemia ja muita 1700-luvun sotalöydöksiä. Tämä paikka on niin selvästi maastosta erottuva, että moni muukin on paikan varmasti reissuillaan jo huomioinut. Samalla saarekkeella on myös Kymijoen perkauksesta syntyneitä ja siirrettyjä lohkareita, joten saattaapi olla että kivilatomukset ovat siihen liittyvää rakennelmaa. Vanhemmalta ne kuitenkin näyttävät.

Museoviraston karttapalvelussa ei löytämäämme kivirakennelmaa kuitenkaan ollut, joten yllätys oli melkoinen kun polkua kulkiessamme paljastui ensin vanhoja joenuomia painaumina maastossa ja hetken päästä huima kivirykelmä pienen saarekkeen korkeimmalla kohdalla. Mehän odotimme näkevämme vain pienen (ja tylsän) saarekkeen joessa.

Alue on suhteellisen pieni ja helppokulkuinen. Polkuja risteilee sinne tänne ja jos haluaa polulta poiketa, ei silloinkaan kauas eksy. Kukkulan laelle kannattaa ehdottomasti kiivetä, mutta jokainen ihan omalla vastuullaan. Konkeloita ja liukkaita kiviä on riittämiin.

Aivan pienen saarekkeen kärjestä näkee Vaskovuolletta joka suuntaan. Siellä voi nauttia lyhyen talvipäivän viimeisistä auringonsäteistä rantatöyräällä istuskellen ja suunnitella vaikkapa tulevia reissuja ihan tähän lähiluontoon.

Kiviin porattuja reikiä löytyi toistakymmentä ja niiden synnyn yhdistimme siis Kymijoen perkaukseen 1930-luvulle. Koko saarekkeen läpi kulkeva ”juoksuhauta” reunakivineen on myös aikamoinen voimannäyte tehtynä ilman kaivinkoneita ja muita nykyajan vempaimia. Mutta miksi se on tehty? Aika loppui hieman kesken tällä tutkimusreissullamme, mutta palaamme vielä asiaan…

…sillä nämä historiaa huokuvat paikat vievät aivan mennessään! Netin syövereistä ja erilaisista arkistoista on kaivettavana kaikenlaista tietoa ja niihin uppoutuessaan huomaa helposti tunti toisensa perään hurahtaneen ihan siivillä.

Matkalta löytyi tämä vielä jotakuinkin muotonsa pitänyt laiturin kiviarkku tai ehkäpä sittenkin kalasumppu. Matalan ja heikosti virtaavan veden äärellä se vielä sinnittelee muutaman vuoden. Olisi kiva tietää milloin tämä on vielä ollut käytössä tai ylipäänsä mihin tarkoitukseen se on rakennettu. Osaako joku paikallinen kertoa?

Tältä retkipäivältä otimme kuitenkin talteen jokaisen auringonsäteen ja niiden voimin jaksaakin taas hetken tallata tässä pimeydessä.  Talviaikaan juttuja tulee hieman harvemmin sillä päivien valoisat tunnit eivät riitä kaikkeen siihen retkeilyyn mitä haluaisimme vapaa-ajallamme harrastaa ja mistä haluaisimme teille kirjoittaa.

– Saara

Google maps ei aivan opasta perille asti, vaan linkki vie rantaan laskevan hiekkatien alkuun (kartalla vaaleanpunaiset nuolet). P-merkin kohdalla autolla ajettava tie päättyy ja autotien päässä on hyvin tilaa useammallekin ajoneuvolle.

Karttaan on merkitty vielä saarekkeen pää ja tuo korkein kohta (jota ei kyllä voi vahingossa ohittaa).

kartta-vaskovuolle.png

Mukavia reissuja!

– Janne

 

 

Tarpojan Taival, Valkmusan vaellusreitti

Tarpojan Taival on vaellusreitti, jota olemme Jannen kanssa etsineet, suunnitelleet ja ennen kaikkea haaveilleet jo useamman vuoden ajan. Satoja kilometrejä ristiin rastiin suolla ja umpimetsässä, hikisiä tunteja ja tuhansia hirvikärpäsiä myöhemmin, se on tässä. Teille esiteltynä niin, että vasta te käyttäjät teette sen lopullisesti valmiiksi. Tämä on Tarpojan Taival, beta 1.0. Tällä vaellusreitillä juhlistamme myös blogimme 3-vuotissynttäreitä!

Tarpojan Taival ei ole helppo. Se vaatii jonkin verran kuntoa, maastonlukutaitoa sekä karttaohjelman (tai paperikartan) jota osaat varmasti myös käyttää. Se vaatii kunnolliset jalkineet, rutkasti juomavettä sekä ihan pikkiriikkisen puhdasta hupsua hulluutta.

Tarpojan Taipaleella näet ja koet Pyhtään kauneinta luontoa monella tavalla. Kuljet suolla ja tuoksuttelet suopursujen huumaavia tuoksuja. Kiipeät kalliolle katsomaan kauas horisonttiin ja näet kalasääksen liitävän suon yllä.  Löydät mitä kauneimmat polut Kymijoen varrelta ja näet laskevan auringon värjäävän kaiken ympärilläsi kultaiseksi.

Tarpojan Taival kiertää koko Kananiemensuon. Hupsistakeikkaa vaan! Olemme etsineet eläinten käyttämiä valmiita polkuja ja yhdistäneet niitä pieniin polunpätkiin sieltä täältä. Mukaan mahtuu tietenkin myös pitkospuulenkki, Moronvuoren taukotupa sekä ihanin Tarkjärvi mitä maa päällään kantaa.

Tarpojan Taival vie sinulta aivan koko päivän, tai kaksikin. Kilometrejä ei ole paljon, mutta maasto on välillä voimia vaativaa. Märkään aikaan on syytä varautua saappailla ja muulloinkin on ihan mukavaa jos jalassa on vettä pitävät kengät. Lumikengät ja sauvat, sekä märkään aikaan että upottavassa hangessa, keventävät askelta huomattavasti. Toisaalta, mukavinta tällä reissulla on olla silloin, kun maasto on mahdollisimman kuivaa. Silloin suo ei ole niin raskas ja esimerkiksi keväiset tulvat eivät tee isommista ojista mahdottomia ylittää. Me emme ole merkanneet reittiä maastoon, emmekä ole rakentaneet siltoja tai mitään muutakaan kulkua helpottavaa. Jokainen kulkee reitillä omalla vastuullaan ja jokamiehenoikeudella sekä erittäin hyviä retkeilytapoja noudattaen. Koko reitti kulkee Valkmusan luonnonsuojelualueen rajojen sisäpuolella ja siellä noudatetaan lisäksi myös Valkmusan omia järjestyssääntöjä.

Kuvia meillä tältä reitiltä kyllä riittää. Sen verran useasti olemme siellä jo kulkeneet suuntaan jos toiseenkin, joskus takaisinpäinkin kilometritolkulla ja varmistettu vielä kertaalleen reitin kulku. Janne kertoo teille kaikki tarvittavat faktat, joten tässä muutamia reissukuvia jotta uskaltaudutte matkaan tekin. 

Retkiterkuin Saara, ja Janne jatkaa…

 

Jaahas – meikkikselle jäi sitten tämä kartan tulkitseminen. Kaikille, jotka ovat olleet aikaisemmin kanssani reissuilla, ei tule yllätyksenä, että johdan joukot upottavalle suolle 😀

Simonsaaren lenkki on siis tuo lintutornin kautta kulkeva pitkospuulenkki. Moronvuoren reitti on suon vastalaidalla oleva pyrähdys parkkipaikalta päivätuvalle ja takaisin (2 km suuntaansa). Meillä oli pitkään haaveena yhdistää nämä kaksi pätkää yhdeksi kokonaisuudeksi. Kartasta erottuvat kaksi uutta ”polkua”: pohjoinen yhdyspolku päivätuvalta lintutornille ja eteläinen yhdyspolku Moronvuoren parkista Lintutornille. Vaikka puhun tässä poluista, kumpikaan reiteistä ei kulje koko matkaa valmista polkua pitkin.

Näistä yhdyspoluista pohjoinen polku on valmiimpi ja helpompi kulkea. Matka päivätuvalta lintutornille vie normaalilla saapastelulla aikuiselta n. 1 h 40 min. Matkan aikana tulee muutama pusikko vastaan, mutta muutoin reitti on suhteellisen avaraa. Suolla on tämän jutun kirjoitushetkellä kuivaa, ja pohjoisen yhdyspolun märimmistäkin kohdista selviää vaelluskengillä.

Eteläinen reitti onkin sitten hieman toista maata. Siellä tarvitaan saappaita ja matka on pohjoista reittiä rankempi. Kulku Moronvuoren parkista lintutornille vei muutaman juomatauon, mustikoiden syömisen ja kartanluvun kanssa 3 h 20 min. Paikoitellen reitti ”oikaisee” suon poikki ja sieltä löytyy märkiä ylläreitä riittämiin myös näin kuivaan aikaan. Jos on valmis väistämään pahimmat lillingit, niin kaipa siellä myös vaelluskengillä pystyy kuivin sukin kulkemaan (varma ehkä).

Koko kierroksen pituus on 12,2 km, mutta se ei kerro koko totuutta. Jos lähtee ja palaa Moronvuoren parkkiin, koko kierrokseen menee aikaa 5 h 30 min – 6 h ilman ruokataukoa.  Kyllä tuo jaloissa tuntuu, ei sitä käy kieltäminen 😀

Pohjoisen yhdyspolun kaksi kohokohtaa ovat kalliojyrkänne suon laidalla ja Tarkjärvi. Nämä ovat karttaan merkitty kiikarimerkein. Kalliojyrkänteelle kävelee Moronvuoren päivätuvalta n. 20 min (nopeamminkin jos tietää mistä pusikosta tie kulkee).

Eteläisen yhdyspolun parasta antia ovat suopätkät ja avosuon laidalle jäävät idylliset ”taukopaikat”, jotka on merkitty karttaan kuksa-ikonein.

Reissussa suunnistusta helpottaa karttasovellus, johon voi reittimme hakea. Samalla karttaohjelmalla näet koko ajan oman sijaintisi. Alla sovelluksen asentamisesta tarkemmin. Jos lähdet maastoon pelkän matkapuhelimen voimin, on syytä muistaa ottaa varavirtalähde mukaan, sillä sovellus syö akkuja melkoista tahtia. Harjoittele sovelluksen käyttöä ensiksi kotisi lähellä vaikka koiralenkillä. Lisäksi reissussa on syytä olla kaveri mukana. Suolla on mahdollista, vaikkei todennäköistä, joutua sellaiseen silmään, ettei sieltä omin avuin pääse pois. Karttasovelluksen reitti vetää välillä pienoista rinkiä. Kaikkia lisäpyörähdyksiä ei ole pakko seurata, vaan kannattaa lukea reittiä ja karttaa samaan aikaan: suunnitella samalla omaa reittiä ja miettiä helpointa tapaa kulkea.

Maastokartat sovelluksen asennus ja karttapohjan lataaminen

  1. Lataa Maastokartat sovellus Play-kaupasta (ohje valitettavasti vain Androidille).
  2. Olen tehnyt reitistä karttatiedoston. Voit ladata sen puhelimeesi tästä linkistä.
  3. Kun linkin tiedosto on latautunut puhelimeesi, avaa se. Valitse tiedosto avattavaksi sovelluksessa Maastokartat.
  4. Avautuvassa ikkunassa laita valinta kohtaan ”Korvaa olemassa oleva kohde”
  5. Paina oikean yläkulman alaspäin osoittavaa nuolta.

IMG-20190912-WA0003

6. Valitse Tarpojan Taival listalta ja pääset katsomaan sitä napsauttamalla vihreällä pohjalla olevaa osoitinta. 

IMG-20190912-WA0006

Reittihän ei ole missään nimessä valmis. Sen vuoksi se on beta 1.0. Tehdään se yhdessä valmiiksi 😀 Ehdottakaa kansallispuiston rajojen puitteissa, mistä teidän mielestänne Tarpojan Taival tulisi kulkea. Pelkästään kartasta katsottuja ehdotuksia emme ota vastaan, paikan päällä on pitänyt itse käydä 😀 Tarvitseeko Tarpojan Taival pientä viilausta ja jos, niin missä, vai pitääkö tehdä isompia korjauksia?

Hyviä retkiä kaikille!

– Janne

Versso, Verssonkangas

Häpeäksemme myönnetään jo heti alkumetreillä, että kävimme nyt ihkaensimmäistä kertaa Verssossa. Miksi vasta nyt? No eihän me oikein tiedetty mikä Versso on ja mitä sieltä edes löytyy. Kovin vähän paikkaa nimittäin mainostetaan missään. Alueella on kuitenkin kunnan oma ulkoilualue ja uimapaikka, kaikille avoinna 24/7.

Nukutaan yö ulkona-tapahtuma oli 31.8. Samana päivänä juhlittiin myös Suomen luonnon päivää. Me vietimme koko päivän suolla nauttimassa suomalaisesta luonnosta, mutta Versson upealle rannalle leiriytyi pieni ja pirtsakka naisporukka nukkumaan kirkkaan tähtitaivaan alle. Käytiinhän me tietysti heitäkin moikkaamassa ja löydettiin lisäksi aivan huima retkikohde!

Kerrotaan nyt alkuun Verssosta ekakertalaisen näkökulmasta: WOW! Pyhtäältähän näköjään löytyy näitä aarteita ihan joka niemestä ja notkosta! Hiekkarantaa löytyy satoja metrejä, rantalentiskenttä, vuokramökit ja -saunat ainakin näin alkajaiseksi. Maisema aukeaa molempiin suuntiin, toiseen aavana merenä ja toiseen mustikkametsänä silmänkantamattomiin.

Versson rantaa on pitkälti. Jokainen löytää varmasti itselleen sopivan rauhaisan sopukan. Retkipäivänä pääsimme pientä särkkää pitkin hieman kauemmas rannasta ja siellä meitä odottikin kirjava katras erilaisia siivekkäitä. Haikarapariskunta, merimetsoja, joutsenia ja muita pienempiä vesilintuja paistatteli päivää rantakivillä runsaslukuisena. Kovin lähelle ne eivät päästäneet, joten palasimme särkältä ilman lintukuvia.

Nuku yö ulkona-tapahtuma on kehoitus suomalaisia nauttimaan puhtaasta ilmasta ja upeista maisemista myös yöaikaan sekä samalla retkeilemään vaikkapa vain omalla kotipihalla. Verssossa voi nukkua myös pienissä mökeissä tai sitten ottaa mukaansa teltan, riippumaton tai pelkän makuupussin…

Ajelimme Verssoon tapaamaan yökukk…nukkujia noin yhdeksän maissa illalla. Auringonlasku oli kaunis ja jo Keihässalmeen piti pysähtyä ottamaan yksi kuva. Kymmenen hengen naisporukka löytyi illan hämärässä Versson rannalta nuotion ääreltä. Saunottu ja herkuteltu oli puolesta päivästä saakka ja pian olisi vielä yölettujen aika. Osa porukasta oli saunomassa ja uimaankin uskaltautui yksi rohkea.

Tämä porukka on ollut yhdessä yötä ulkona aiemminkin. Hassuja tempauksia tehdään ihan vain siksi että se on hauskaa ja siksi, että lapsetkin suostuvat mukaan. Naisia löytyi nuotion äärestä jo kolmessa sukupolvessa ja yhdessä onkin ehditty olla vaikka minkälaisilla reissuilla ympäri maailmaa.

Osa porukasta oli pystyttänyt teltan ja joidenkin suunnitelmissa oli nukkua ihan vaan tähtitaivaan suojissa. Ilta oli lempeä, joten kaikki vaihtoehdot kuulostivat hyviltä.

Nuoriso halusi vielä tehdä yöllisen kävelyretken metsäteitä pitkin, ehkä pelata vähän lentopalloa pimeässä ja valvoa myöhään katsellen linnunrataa ja loimottavia revontulia, jos ne nyt sitten suostuisivat näkymään… Jotain ihan erilaista siis kuitenkin kuin muina viikonloppuina. Kannattaa kokeilla!

-Saara

Vaikka Verssossa on vuokramökkejä, alueella voi huoletta oleskella. Yksityisalue-kylttejä ei kannata pelätä lomakylään saavuttaessa. Mökkien 3 ja 4 välissä on yleinen ranta, lento- ja koripallokenttineen. Rantaan pääset Google mapsin ohjeilla tästä linkistä. Mökit ovat rantaan päin ajettaessa numerojärjestyksessä vasemmalta oikealle. Mökkejä on yhteensä 10.

Versson vuokramökit ja maa-alue on Pyhtään kunnan omistuksessa, mutta alue on vuokrattu eteenpäin Pyhtään Karting Club Oy:lle, joka taas hoitaa mökkien vuokraustoiminnan. Karting clubin yhteystiedot löydät täältä. Yleisellä rannalla olevaa grillikatosta saa käyttää. Tuo vain omat puut mukanaan ja vie roskansa pois.

Versson ranta-alue on hyvin kaunis. Se on herättänyt kiinnostusta myös kunnan ulkopuolella. Pyhtään kunta on yhdessä Cursorin ja brittiläisen Rabih Hage Ltd:n kanssa ideoinut luksuskylpylähotellia Versson rantaan. Verssonkankaan asemakaava on jäänyt valitusten jälkeen voimaan. Asemakaavassa aivan ranta-alueet on jätetty retkeily- ja ulkoilualueiksi.

asemakaava-versso.png

Rabih Hage Ltd:n sivuilta löytyy kylpylähotellista muutama havainnekuva:

10.versso.jpg
9.versso.jpg

Jää nähtäväksi, millaiseksi alue tulevina vuosina kehittyy. Versson tilannetta seurataan huolestuneina tai toiveikkaina, riippuen siitä keneltä asiasta kysyy.

Suosittelen kuitenkin kaikkia nauttimaan Verssonkankaan merellisestä luonnosta, kaikin aistein. Versso tarjoaa varmasti upeita elämyksiä, kaikkina vuodenaikoina.

Hyviä reissuja!

– Janne

Pyhtään oma Kaunissaari

Kaunissaaremme on ehdottomasti Pyhtään tunnetuin ja samalla tuntemattomin aarre. Tunnetuin siksi, että sinne matkustaa vuosittain tuhansia matkailijoita nauttimaan saaristotunnelmasta niin omilla veneillä kuin yhteysaluksillakin. Tuntemattomin siksi, että monikaan ei tiedä saaren olevan pyhtääläistä antia. Jopa virallinen aviisimme on lahjoittanut saaren muutamaankin otteeseen naapurikunnalle. Aika noloa.

Varoitan jo heti näin alkumetreillä, että tämä juttu on piiiitkä. Kuviin olen valinnut sitä Kaunissaarta, jota haluaisimme nähdä eniten. Kuvien ulkopuolelle jää toisinaan jotain sellaista, joka ei ihan niin silmiä hivele.

Lähdimme matkaan oman perheen ja kahden lainalapsen voimin, siis 6 henkilöä yhteensä. Yhteysalus toi meidät Kaunissaaren rantaan lauantaina aamupäivällä ja takaisinlähtö oli sunnuntaina iltapäivällä. Mukana oli telttoja, riippumattoja, kasa eväitä, ripaus seikkailumieltä ja tietenkin reissukoira Deri. Edellisestä Kaunissaaren reissusta oli kaikilla kulunut aikaa eikä kukaan meistä ollut kolunnut saarta koskaan läpikotaisin.

Kävelimme saaren itärannalla sijaitsevalle telttailualueelle suoraan lautan rantauduttua. Sinne on matkaa satamasta reilut kaksi kilometriä. Matka taittui pääosin hiekkatietä pitkin ja loppumatkasta hieman kapeampaa metsätietä kulkien. Perille on viitoitukset ja niiden avulla löytää kyllä määränpäähän.

Löysimme isolta rantakaistaleelta hyvän ja tasaisen paikan teltoille helposti. Tilaa rannalla kyllä on. Kyseisenä viikonloppuna ei ollut ruuhkaa ainakaan telttailijoille varatulla alueella vaikka olimme siihenkin varautuneet. Kaunissaaressa oli nimittäin Majapäivä. Majalla oli tarjolla ohjelmaa ja esiintyjiä koko päiväksi.

Telttailualue on kunnan hoidossa, mutta alueen naapurissa oleva mökkikylä pitää hieman silmällä myös telttailualueen käyttöä. Ja hyvä niin, sillä telttailualueella on tosiaan parantamisen varaa. Kauniin rannan ovat porsastelevat retkeilijät sotkeneet, kuulemma viimeksi juhannuksena oikein urakalla. Mökkikylän yrittäjäpariskunta ja saarelaiset tekivät valtavan työn siivotessaan sotkuja. Vieläkin rannalla näkyy useita nuotiopohjia, joissa on poltettu kaikenlaista roskaa teltoista kaljatölkkeihin. Pulloja, tölkkejä ja vessapaperia löytyy vähän joka pusikosta. Nuuskapussit ja tupakantumpit peittävät rantaa pehmeän rantahiekan ohella. Yäk.

Telttailualueen grillikatos on ehdottomasti uusimista vailla. Uusi onkin ilmeisesti jo tilauksessa, eli malttakaa vielä mielenne. Kuivan maaston takia emme olisi tulia tehneet, mutta eipä kyseinen katos houkutellut siihen muutenkaan. Yksi uusi puucee on jo alueelle tehty, edellisiä hyyskiä tuskin kukaan on uskaltanutkaan käyttää useampaan vuoteen! Huh. Toki uudenkin puuceen tyhjennys ja huolto olisi varmasti tarpeen aika-ajoin. Parannusta siis ilmeisesti luvassa telttailijoiden tarpeisiin. Ihan syystäkin.

Kasasimme oman telttakylämme valmiiksi iltaa varten ja pienen evästauon jälkeen lähdimme kiertämään saarta. Kuljimme rantaa ja polkuja pitkin aivan saaren pohjoiskärkeen. Sinne vievän tien varrella on muutamia mökkejä ja upeat mustikkamaastot. Jos vain olisi niitä mustikoita! Kuiva kesä on kuitenkin tuonut jo ruskan ja sitäkin ihailemalla matka taittui nopeasti.

Pohjoiskärjestä löytyy loisto sekä aivan mahtavat maisemat moneen suuntaan. Upealla hiekkarannalla voi ottaa vaikka rentouttavat unet. Täällä ei ollut muuta kuin rauhaa ja napakan leppeää koillistuulta. Istuimme rantahiekalla ja nuoriso käytti energiaansa kiipeämällä loiston tasanteelle ihailemaan maisemia. Ihan täydellistä.

Pohjoispäästä, merenpohjasta, löytyy höyrylaiva Toraksen hylky tai ainakin sen jäänteitä. Hylylle on järjestetty toisinaan sukelluskurssejakin. Rantahiekassa huhutaan lepäävän Ruotsinsalmen meritaistelussa kuolleiden merisotilaiden jäänteitä. Näkymä hiljentää kauneuden äärelle kaikesta historiastamme huolimatta, tai sitten juuri siksi.

Illan tullen hilpasimme mökkikylän Cafe Mustikkaan iltakaakaolle ja tekemään pienen haastattelun. Lomakylä ja siellä toimiva Cafe Mustikka pyörivät tänä kesänä ensimmäistä kertaa uusien omistajien Kirsi ja Tommi Hevossaaren voimin. Hevossaarilla on yli 20 vuoden kokemus aikaisemman kahvilansa, Cafe Segelin pyörittämisestä Kotkan Sapokassa. Lomakylän kausi alkaa huhti-toukokuun vaihteesta ja kestää pitkälle syksyyn. Lomakylästä voi mökin lisäksi vuokrata myös saunan. Hevossaaret toivottavat uudet vierailijat tervetulleiksi mökkeilemään tai telttailemaan viereiselle telttailualueelle.

Nuorison ilta jatkui vielä pitkään ja mikäs siinä kun kesälomaakin oli jäljellä. Uimaan uskaltautui koko porukka ja Mussalon sataman valoja kuvailtiin vielä pilkkopimeälläkin rannalla. Me ”vanhat kävyt” mentiin kyllä nukkumaan huomattavasti aikaisemmin.

Sunnuntaina ehdittiin vielä paljon. Kun nuoriso oli kammettu ylös, leiri purettu ja paikat siistitty, kävelimme hissukseen joka niemen ja notkon kautta takaisin sataman suuntaan.

Pötköttelimme Pitkäniemessä rantakalliolla ja kiipesimme vanhaan tulenjohtotorniin. Kuljimme kalastajakylän kapeiden kujien kautta ihastellen maisemia sekä kauniita vanhoja rakennuksia. Kalastajakylä on kokonaisuudessaan perinnemaisemaamme ja myös suojeltu nähtävyys. Aivan sataman rannassa on pieni museo ja muutamia käsityöläispajojakin tutkittavaksi.

Pitkäniemen vanha tulenjohtotorni on rakennettu 1930-luvulla. Tornin vierestä löytyy kenttälinnoitettu tuliasema, joka on käytännössä kasa jäkäläpäällysteisiä kiviä ympyrän muodossa. Tällaiset muistot maamme historiasta kuitenkin aina pysäyttää. Kun katsoo kohti Suursaarta, voi muistella isovanhempien tarinoita ajasta, jolloin moni asia oli toisin.

Laitan teille tähän yhden kuvan omista isovanhemmistani, juurikin jostain lähivesiltä kuvattuna. Kuvasta saattaa löytyä muitakin tuttuja pyhtääläisiä. Kuvan takana lukee: Suursaareen meno juhannuksena 1938.

Ennen yhteysalukselle lähtöä kävimme pitsalla Kahvila Merituulessa. Kaupasta sai vielä suklaata ja jätskit jälkkäriksi. Kauppaa ja kahvilaa pyörittävä Ville Laakso kertoi toiminnan alkaneen vuonna 2003 ja pitsauunit lämpenivät ensimmäistä kertaa kaksi vuotta myöhemmin. Pasi Kinnunen, toinen kauppa-kahvilan omistajista, pyörittää lisäksi Kaunissaaren Majaa, jonka avajaisia vietettiin jo vuonna 1955.

Vaikka eväät siis unohtuisivatkin kotiin, saaresta saa kyllä täydennystä moneen makuun. Kaunissaaren palveluista löytää tietoa vaikkapa täältä ja täältä.

Tähän ”fiilis”-osion loppuun pieni yhteenveto minulta. Kaunissaari on upea. Sen luonto on kaunis ja potentiaali matkailuun, sekä reppureissaajan että luksusmatkaajan näkökulmasta, monipuolinen. No mikä sitten ”mättää”? Edellisestä vierailukerrastani oli monta vuotta. En tiedä oliko aika kullannut muistot vai onko paikka päästetty vähän rapistumaan?

Saaren ykköstavoite on saada alueelle matkailijoita. Matkailijat käyttävät palveluita, jotka tuovat rahaa yrittäjille, jotka tuottavat parempia palveluita ja ehkäpä jopa elättävät sillä itsensä. Koko saari on niin pieni, että kaikkien tahojen on syytä puhaltaa yhteen hiileen ja tehdä kaikkensa hyvän kokonaiskuvan luomiseksi.

Reissummehan jo alkoi äärettömän huonolla yhteysalusliikenteellä. Tai siis itse aluksissa ei ole mitään vikaa, mutta aikataulut! Saareen on vaikea päästä ilman omaa venettä sillä aikataulut ovat lähes mahdottomat päiväreissaajan näkökulmasta. Tähän toivottavasti tulee parannusta pian tai ainakin viimeistään silloin, kun Keihässalmen nykyaikainen saaristolaiskylä valmistuu. Kaunissaari kaipaa parikseen jotain johon kiinnittyä Pyhtäällä ja josta saisi lisävoimaa. Luonteva yhteys Pyhtäältä Kaunissaareen olisi juurikin Keihässalmen kylä. Uutta ja vanhaa sopivalla twistillä.

Satamakonttorin luulisi olevan paras paikka kaikenlaiselle infolle ja vierailijoiden monipuoliselle opastukselle. Ikivanhat esitteet ja hieman nuiva vastaanotto ei auta mukavan ja leppoisan matkailumielikuvan luomisessa. Toki emme olleet veneellä liikenteessä mutta vaikuttaako se asiakaspalveluun…

Puuceet tai niiden puute. Satamasta hieman kauemmas kulkiessa huomaa, että puskat ovat kovassa käytössä. Saaren pohjoispäähän kulkiessa ei vastaan tullut yhtään paikkaa mihin pyllynsä kallistaa. Ehkäpä ihan sinne kärkeen olisi syytä edes yksi pystyttää. Perille vie hyvä tie ja pohjoiskärki on varmasti monen retkikohde saarella. Siellä ehkä myös vietetään hetki aikaa tai evästellään.

Museo. Ainakin ulkopuoliset laiturirakenteet kaipaavat korjausta. Huonompijalkaiselta rouvalta jäi menemättä, sillä puurakenteet notkuivat niin pahasti. Ihmettelimme yhdessä myös miten pallokalat ym. etelän ihmeet liittyvät kotoiseen saaristoomme.

Roskattomuuden ja yleisen siisteyden luomisessa me vierailijat olemme avainasemassa. Jokainen siivoaa jälkensä ja vähentää saaren kuormaa omalta osaltaan. Kaikki, siis KAIKKI roskat joutuu JOKU viemään saarelta pois omalla veneellä tai yhteysaluksella. Mutta, saarelaisten olisi ehkä itsekin syytä hieman katsoa maisemaa vierailijan silmin. Miltä satama-alue näyttää? Millaisen kuvan yleiset alueet antavat? Onko siellä sellaista tavaraa, joka on ollut menossa pois jo pitkäänkin? Nyt ensivaikutelma ei ole sellainen, josta jäisi vierailijalle arvokkaan ja suojellun kalastajakylän tunnelma.

Tuohon yleiseen siisteyteen voisi auttaa myös ennakointi. Pyhtään kunta voisi palkata nuoria kesätyöntekijöitä saareen siistimään ranta-alueita ja ainakin juhannukseen olisi syytä varautua isommalla miehityksellä, niin siistimisen kuin jäteopastuksenkin osalta. Samaan tyyliin kuin Saaristomarkkinatkin hoidetaan, eli hyvin.

Positiivistakin on paljon. Moni vanha asuinrakennus on selvästi rakastettu ja hyvin hoidettu. Talojen pihat ovat pääsääntöisesti kauniita ja siistejä ja niitä on ilo ihastella. Tiet ovat hyvät ja opasteilla löytää perille. Uusi satamalaituri ja aallonmurtaja näyttävät hienoilta. Cafe Mustikasta jäi hyvä mieli ja suu makeaksi. Kahvila Merituulessa oli tosi siisti puucee ja hyvät pitsat. Eräs ystävällinen nainen opasti satamassa meitä reppureissaajia avuliaasti. Molemmilla yhteysaluksilla oli mukava henkilökunta. Juttelimme ystävällisten yrittäjien kanssa, jotka todella haluavat panostaa laatuun ja kehittää saarta, tarjota palveluita joka kukkarolle.

Päivitys 12/19: asiakaspalvelu@kaunissaari.fi -sähköpostista ei olla saatu vastausta elokuussa lähetettyyn kyselyyn saaren palveluista. Sen varaan ei siis kannata saari-informaatiota jättää.

– Saara

Kuten Saara kirjoitti, yhteysalusliikenteessä on veneettömän vierailijan näkökulmasta paljon parannettavaa. Maksullista vuoroliikennettä saareen ei ole enää tarjolla, joten matkailijat ovat ilmaisen yhteysaluksen varassa.

Kun huomioi sen, että aluksella tulee olla n. 15 minuuttia aikaisemmin paikalla ja aluksesta poistumiseen menee viitisen minuuttia, niin alla olevassa taulukossa näkyy, kuinka kauan päiväretkeilijä ehtii saarella aikaa viettää.

aika-kaunissaaressa2.png

Maanantaisin ja torstaisin ehtii saaressa oleskella riittävän ajan, mutta muina päivinä aikaa on niukalti tai ei ollenkaan. Loma-aikojen ulkopuolella viikonloput ovat tärkeitä: lauantain kaksi tuntia on kyllä liian lyhyt aika  kun ottaa huomioon, että merimatka kestää n. kolme tuntia. Kahdessa tunnissa tulee kiire jos haluaa käydä esim. saaren pohjoispäässä, mennä uimaan uimarannalle tai käydä kahvilla Cafe Mustikassa. Juuri nämä hiljaisemmat paikat täydentävät Kaunissaaren tunnelmaa.

Meriset Oy:n laivuri Kari Auvinen totesi lehtihaastattelussa (KySa 27.7.2019), että yhteysalusliikennettä ei ole suunniteltu turisteja vaan asiointiliikennettä varten. Tässä hän on varmasti oikeassa. Moni muistaa ajan kun tuurimoottoreita lähti Kaunissaareen Kotkan Sapokasta useita päivässä. Kaunissaaren majan yrittäjä, ravintoloitsija Pasi Kinnunen ajatti tällöin 11 vuoden ajan Vire-alusta Sapokan ja Kaunissaaren välillä. Lähtöjä oli tosiaan kesäisin kolme päivittäin ja juhannuksena jopa viisi.

Vire on kuitenkin nyt myyty Helsinkiin. Kinnunen mainitsi, että syitä Viren myyntiin oli useita. Keskustelussa esille tulivat mm. tiukentuneet ja kustannuksia kasvattaneet turvamääräykset ja nykyisen reittiliikenteen maksuttomuus. On ymmärrettävää, että maksuton yhteysalusliikenne vie matkustajia pois maksulliselta liikenteeltä.

Ja sitten vielä muutama sana yhteysaluksen aikataulun ulkoasusta: Finferriesin laatikkoaikataulu on melko haastava. Sen tulkitsemiseen annetaan apua Kotkan matkailuneuvonnassa lähes päivittäin 🙂 Tästä motivoituneina, teimme oman, kenties hieman selkeämmän aikataulun Kotka – Kaunissaari – Kotka -yhteysalusliikenteeseen.

aikataulu_finnferries_kotka_kaunissaari2.png

Oma aikataulumme:

aikataulu-uusi-kuusinen-kaunissaari2

Yhteysaluksen lähtöpaikka näkyy alla olevassa kartassa ja Google maps ohjaa perille tästä linkistä. Lähtöpaikan vieressä on yhteysaluksen asiakkaille tarkoitettua pysäköintitilaa. Nämä paikat ovat usein varattuja ja Juha Vainion kadun varrella näkyy myös pysäköityjä autoja. Kuusisen satamassa ja osalla matkaa Juha Vainion katua on voimassa pysäköintikieltoja, joten saapumiseen ja auton pysäköintiin kannattaa varata aikaa. Kaikki halukkaat eivät aina mahdu aluksen kyytiin, joten kannattaa tulla ajoissa paikalle.

kartta-kuusinen.png

– Janne

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Punaiset kivet, Pyhtää

Punaiset kivet. Mysteeri Pyhtään tapaan. Jo useamman vuoden olemme miettineet päämme puhki, kuka tai mikä nuo punaiset kivet toi moottoritien laitaan? Putosiko ne taivaalta vai maalasiko niitä tosiaan kaksi koulukuntaa, kilpaa vuoroöinä? Toinen halusi kivet peruspunaisina ja toinen odotti pokepallon poksahtavan hetkenä minä hyvänsä. Meillä lopputuloksen seuraajilla meinasi poksahtaa ainakin otsasuoni kaikesta siitä jännityksestä.

Mutta, onko sillä niin väliäkään? Tietää ja selvittää tämä mysteeri… Eikö mysteeri ole kiva keskustelunaihe vaikka silloin, kun säästä ei jaksa enää jauhaa yhtään. Tai silloin, kun on kiva tutustua uuteen ihmiseen bussimatkalla ja ihan justiinsa ajetaan moottoritiellä punaisten kivien ohi. Tai vaikka silloin, kun ei vaan yksinkertaisesti keksi mitään uutta puheenaihetta parturintuolissa istuessaan! Katoaako taika jos sen lopulta joku ratkaisee?

Punaisten kivien mysteeri on kaikesta huolimatta innostanut pyhtääläisiä ”liittymään heimoon”. Portinpieliä ja kotipolkuja koristaa kivien pirtsakka rivistö ja kotikuntaa kohtaan osoitettua, ehkä hieman hulluakin kiintymystä halutaan mainostaa tällä rakkauden värillä.

Kivet on kiva väripilkku
Heti ku motarille ilmesty ajattelin et noita omalle pihallekin
.

Ajatus punaisista kivistä lähti majakasta josta kuvan löysin netistä, tonttuja meinasin vielä lisätä majakanvartijaksi betonista.

Yksi pieni punainen kivi löytyy pihalta, saatiin tupari lahjaksi kun pyhtäälle muutettiin.

Miten pyhtääläiset sitten merkkaavat reviirinsä? Ainakaan mottoritien varrella kenellekään ei jää epäselväksi että nyt ollaan punaisten kivien Pyhtäällä. Tiheämmillä asuinalueilla saattaa nähdä punaisia kiviä piha toisensa perään. Pieniä ja isoja, selkeästi näkyvillä tai hieman ujosti kukkapenkistä pilkottaen. Jokainen omalla tyylillään.

Entä, kertooko kiven koko sitten rakkauden määrästä. Suurimman kiven maalannut rakastaa kotikuntaansa eniten? Ei sentään. Niinkuin muissakin kiintymyksen osoituksissa, toiset haluavat tehdä sen hiljaa ja hillitysti, toiset taas huutaa rakkautensa koko maailmalle. Molempi parempi. Tämä rakkaus kuuluu kaikille!

Kivi on Tammijärveltä ja olikin niin painava, että just jaksoin siirrellä. Nyt se on maalattu ja tervehtii kaikkia pihaan tulijoita roskakatoksen nurkalla posket punaisena.

Saunapolun päästä löytyy, ei ehkä just tismalleen oikea sävy eikä portinpielessä mutta ajatus ❤

Löytyy takapihalta yksi ja pianon päältä toinen( vähän pienempi) ja molemmat oikeaa sävyä.

Me pistettii astetta paremmaks (tai vaaleammaks) vaaleenpunasella kivellä.

Kiviä on viety myös maailmalle. Ehkäpä pieni pala kotikuntaa on mukava viedä paikkaan jota rakastaa, jossain muualla. Kaukana kotoa, mutta silti jotain tuttua mukana.

Mökille, kotimaankiertueelle, lahjaksi entiselle pyhtääläiselle, lahjaksi uudelle pyhtääläiselle tai ”ihan vaa jonnee”.

Halusin viiä sen Takapunaan, ku se on ollu mun lempparirantsu täällä…

 

Lomamatkan kunniaksi Pyhtään
pu
nainen kivi asetettu hotellin sisääntulo reitille.

Tuossa yllä on lainauksia ja kuvia pyhtääläisiltä sekä mökkiläisiltä, jotka punaisilla kivillä kertovat muillekin asuvansa heille rakkaassa kunnassa. Hieman hupsussa sellaisessa ❤

Haastattelin vielä eräitä hupsuja, jotka ovat vieneet rakkautensa kotikuntaa kohtaan hieman pidemmälle.

Hanna-Kaisa ja tytöt Sanni, Saga ja Hertta. Heille punaisten kivien mysteeri kertoo kotiseuturakkauden lisäksi sen, että tää on Pyhtään juttu! Me ei olla mikään sisäänpäinlämpiävä porukka, vaan halutaan jakaa iloa muillekin. Vaikka ollaan pieni kunta, niin punainen kertoo rakkauden lisäksi myös vahvuudesta. Vaikka ollaankin pieni, ei tarvitse olla heikko. Täällä ollaan jopa rohkeita!

Hanna-Kaisalla ja tytöillä ”porisee” pihalla iso kattilallinen valmiiksi maalattuja punaisia kiviä. Sävy on juuri oikea. Signal Red 0274. Kiviä on maalattu omaksi iloksi, mutta myös muille jaettavaksi. Kaikkien ei ole järkevää ostaa maalipurkkia vaikka vain yhden pienen kiven maalausta varten, joten tältä porukalta voit lunastaa pienellä kolikolla kiven omaa pihaa koristamaan tai vaikkapa sitten maailmalle vietäväksi. Ihan loistavaa!

Hanna-Kaisan ja tyttöjen mielessä punaisten kivien ympärille voisi porukalla suunnitella jonkinlaista erittäin epävirallista yhdistystäkin. Siinä puheenjohtaja Kiven mielestä perusajatus voisi olla, että ”kiviäkin kiinnostaa!” Kivi voisi kiertää kaikki kylät, kerätä nimet kiiltävän punaiseen kylkeensä  ja yhdistää näin meitä pyhtääläisiä tekemään porukalla jotain hieman hassua ja erilaista. Yhteistyössä on rutkasti voimaa. Kiveltä ei kysytä mitä sillä on annettavaa Pyhtäälle, vaan Kivi kysyy sinulta: Mitä Sinulla on antaa rakkaalle Pyhtäälle?

Punainen kivi on huumorintajuinen, elävä, auttava ja ystävällinen. Se on myös rehellinen kaikessa rohkeudessaan. Punainen kivi johdattaa Pyhtäälle!  #pyhtaa

-Saara

ps. Punaisten kivien matkoista maailmalle, tai ihan vaan kotimaahankin, on tehty nyt kartta. Karttaan merkataan paikka ja laitetaan mielellään myös kuva ja lyhyt tarina kivestä uudessa kotipaikassaan. Jos haluat oman reissukivesi maailmankartalle, laita meille siitä viestiä! Katsotaan mihin kaikkialle rakas Pyhtäämme leviää ❤

Käytä kuvissa #pyhtaa. Pyhtäästä ei löydy paljonkaan osumia, joten samaa ”risuaitaa” käyttämällä saamme pienen kuntamme maailmankartalle. Hupsistakeikkaa!

Avaa kartta tästä.  Näet ensimmäiset merkinnät maailmalla. Jos omasi puuttuu kartalta, laitathan viestiä. Saatoin hukata muutaman jo minulle lähetetyn kuvan linkin… anteeksi sählinki.

Laguunit, Jonakorpi

Ihan minijuttu uimapaikasta keskellä korpea. Jonakorven Laguunit ovat vanhat ja käytöstä poistetut Ruduksen hiekkakuopat. Alueella pohjavesi nousee kaivettuihin hiekkakuoppiin ja luo lämpimän uimapaikan kaikille vilukissoille. Kiviaines kerää auringon säteet tehokkaasti ja luovuttaa lämpöä sitten ympäristöönsä pitkälle iltaan saakka.

Laguunien vesi ei ole millään tavalla tutkittua ja jokainen meneekin sinne täysin omalla vastuullaan. Alueella on usein ihmisiä piknikillä ja koiratkin pulahtavat samoihin vesiin sulassa sovussa muun kansan kanssa.

Laguuneilla vesi saattaa toisinaan loistaa turkoosina. En ole asiantuntija, mutta ilmeisesti maa-aineksen, eli tässä tapauksessa hiekan, ominaisuudet vaikuttavat veden väriin. Toisinaan myös jokin bakteeri tai levä saattaa värjätä veden turkoosiksi. Ehkäpä joku asiantuntija antaa meille vielä oikean vastauksen…

Erisyvyisiä lutakoita löytyy kuopilta useampia, riippuen aina pohjavesien korkeudesta ja sademääristä kuun ja tähtien sopivasti suotuisaan asentoon.

Hiekkakuoppien luovasta talvikäytöstä olemme kirjoittaneet aiemmin täällä. Uimisen ja lumileikkien lisäksi alueelta löytyy mittava kivikautisten löydösten alue kaikille historiastamme kiinnostuneille. Niistä voi lukea lisää täältä.

Maasto ympärillä on kaunista. Kuivaa hiekkaharjua ja suota, molempia vuoronperään. Suopursujen tuoksu on huumaava, mustikoita löytyy marjastajille ja syksymmällä valmistuvat muut metsän ilmaiset herkut.

-Saara

Seuraa Google mapsin linkkiä täältä Korkiakalliontien alkuun. Kun olet saapunut linkin osoittamaan paikkaan, aja vielä n. 1,5 km pysyen koko ajan vasemmalla risteyksissä. Näin pääset laguuneille.

Laguunit-kartta

Kuoppien eteläpäädyssä on karttaan piirretty kaksi pysäköintipaikkaa. Kuoppien tullessa näkyviin, löytyy ensimmäinen levennys heti vasemmalta puolelta. Tästä hieman eteenpäin löytyy vasemmalta tasoitettu hiekka-alue, johon on helppo ajaa useammallakin autolla. Työmaaliikenteen vuoksi on syytä pitää autot pois ajotieltä. Ensimmäinen vastaantuleva vesikuoppa lienee se kaikkein suosituin.

Jos ajat hiekkakuopista ohi, niin vastaan tulee puomi. Käänny vain ympäri ja ajele muutama sata metriä takaisinpäin. Muista että laguuneilla ei pohjaveden vuoksi saa ajaa moottoriajoneuvoilla.

– Janne