Makkarsaari, Jonakorpi

Ihan huima paikka löytyi tänään! Makkarsaari. Vaikka se onkin ollut saari viimeksi noin 5000 vuotta sitten, seikkailunhaluisille löytyy täältä tutkittavaa pitkän päivän iltaan saakka. Luolia, kivikautista asutusta, kaunista metsää ja sieniä nyt ainakin alkajaisiksi.

Lähdimme matkaan aamupäivällä, hyvin lyhyen suunnittelupalaverin jälkeen. Pölyisistä ikkunoista nimittäin paistoi sisälle aurinko! Reissukoira Deri huomasi heti että kuvauskalustoa kerätään kasaan, joten se parkkeerasi itsensä ulko-ovelle valmiiksi. Emme raaskineet jättää vanhusta kotiin vaikka pieni epäilys Derin huonontuneesta maastokunnosta olikin. Takki päälle ja menoksi. Automatkalla sillä oli vaikeuksia pysyä paikallaan, niin kovasti se reissuun aina haluaa.

Makkarsaareen vie eläinten ja ihmisten tekemiä heikkoja poluntapaisia. Osa matkasta täytyy taittaa hakkuuaukeilla, mutta rämpimismatkat eivät ole kovinkaan pitkiä. Suurin osa metsästä on kaunista ja helppokulkuista varvikkometsää, tosin tähän aikaan vuodesta kivet ja juuret ovat hyvinkin liukkaita. Kalliojyrkänteelle päästyään on jokainen askel katsottava tarkasti, jäkälät lähtevät kengän alta kuin liukumiinat laitumella.

Tiesimme että alueelta löytyy yksi Kymenlaakson suurimmista lohkareluolastoista, ainakin pituudessa mitattuna. Ja toden totta, sinnehän me hujahdettiin maan uumeniin useammastakin kolosesta!

Sade alkoi ropista ulkona ja vesi valua luolaston halkeamista. Maa muuttui entistäkin liukkaammaksi. Vaatteet märkinä ja aivan kuraisina nousimme milloin mistäkin kolosta päivänvaloon etsimään seuraavaa sukellettavaa onkaloa. Olimme kuin Indiana Jonesit kätketyn aarteen perässä. Aikuistakin saa lapsettaa!

Kalliojyrkänne on noin 140 metriä pitkä. Jyrkänteen alapuolella kulkee polku, toisinaan hieman huonosti maastosta erottuva. Polulta nousee jyrkännettä jopa ylös saakka muutamia helpohkoja reittejä. Käsivoimia ja vakaata askelta kyllä tarvitaan. Aivan ylhäältä näkee paikoin pitkällekin, lähinnä kuitenkin metsäistä maisemaa. Yksi reiteistä päättyy kuitenkin yllätykseen. Pieneen kallioluolaan on kivettynyt ehkä dinosauruksen muna! Löysitkö sinäkin sen?

Valitettavasti tähän aikaan vuodesta päivä ei ole järin pitkä. Vaikka sade ei meitä juuri haitannut, niin pimeys sitäkin enemmän. Jouduimme lähtemään hieman kesken kaiken pois ja monta paikkaa jäi vielä tutkimatta. Palaamme tänne ehdottomasti uudestaan paremman valon toivossa. Derin jätämme kyllä kotiin. Vanhuksen jalka ei enää nouse kaatuneiden puunrunkojen yli ihan niin kuin ennen. Täytyy keksiä helpompia retkikohteita könkkäjalkaisten koirien kanssa kulkeville.

-Saara

Kallioilta länteen möllöttää nykyisin suo, jonka paikalla on kivikaudella sijainnut kahden saaren välissä kulkeva salmi. Muinaisten salmien kalliorannoilta on löytynyt luolamaalauksia, joten tämä vaikutti senkin vuoksi mielenkiintoiselta vierailupaikalta. Lisäksi kallioilta lounaaseen reilun kilometrin päässä olevalla hiekkaharjulta löytyvät Susikopinharjun ja Karhunperseenkallion kivikautiset asuinpaikkalöydökset. Myös Makkarsaarelta on löytynyt kivikautisen asuinpaikan jäännöksiä, mutta siitä myöhemmin.

Marin ja Ilkan blogijuttu Makkarsaaren luolista löytyi googlettamalla ja millainen luolasto tuolta löytyikään! Luolagurut Mari ja Ilkka luonnehtivat Makkarsaaren luolastoa seuraavalla tavalla:

[…] pisin reitti luolaston läpi on nyt mitaltaan noin 33 metriä ja uusi osuus sivuhaaroineen toi kokoispituuteen mukaan noin 18 metriä, joten luolaston kokonaispituus on laskentatavasta riippuen hivenen alle tai hivenen yli 60 metriä. Tilavuudeltaan luolasto ei ole jättimäinen. Se mutkittelee louhikossa verrattain ahtaana eikä avaria, kookkaita tiloja oikeastaan ole, ellei yläkerran viistolattiaista huonetta halua sellaiseksi lukea. Tasoja luolastolla on kolme ja kellarin kohdalla ne ovat pienellä alalla päällekkäin.

Marin ja Ilkan blogijuttu luolastosta löytyy täältä.

Elikkäs, tuolta löytyy kaksi kalliokasaa, joista pienemmästä paistaa päivä läpi. Toinen, isompi kasa on sitten tämä, josta löytyy kolme tasoa. Ja jos nyt oikein tulkitsen tuota luolagurujen kuvausta, niin kävelimme ja ryömimme isomman luolaston ylätason läpi. Tämäkin ylätason reitti on hihavakiolla sen n. 15 metriä pitkä. Ilmeisemmin alakerroksista löytyy vielä kapeita ja vetisiä väyliä, jotka johdattavat johonkin erilliseen kalliohuoneeseen, kellariin. Kuvaukset ovat tuossa jutussa niin hurjia, että ahdistaa jo pelkkä lukeminenkin. Eli ilmeisesti ne mustat aukot siellä luolaston lattialla johdattavat hienoihin paikkoihin 😀 Huomautus rakkaat lukijat ja erityisesti reikäpäisimmät ystäväni. Älkää menkö tuonne valmistautumatta. Pimeään ja kylmään kivenkoloon on kurja jäädä yksin puristuksiin. Kaveri ja oikeat varusteet mukaan ja tutustukaa huolella luolaston kuvaukseen.

Kartta Makkarsaaren luolille

Auton jätimme kuvassa näkyvän P-merkin kohdalla. Tänne johtaa Google maps tästä linkistä.  Jättäkää auto kunnolla tien sivuun, ettei se ole muiden tiellä. Kartalle merkitsimme myös varastorakennuksen, joka on ilmeisesti metsästäjien käytössä. Eli kannattaa tuo kohteliaisuussyistä kiertää jos paikalla on muita ihmisiä. Varastorakennuksen jälkeen nouseva metsätie päättyy kallion päälle hakkuun reunaan. Tästä hakkuun poikki voi huoletta oikaista suoraan kallioille. Oma reittimme kiersi hieman sivummalta. Reitillä kulkiessamme Saara bongasi maastosta mahdollisen kivikautisen asuinkuopan ja merkitsimme paikan talteen. Kotiin päästyämme huomasimme, että samalle kohdalle oli jo Museoviraston karttapalvelussa kirjattu kivikautinen asuinpaikkalöydös vuodelta 2007 ja kuopasta oli löydetty saviastinpaloja, kvartsia ja palanutta luuta.

Makkarsaaren kaakkoisranta on ollut kivikaudella suojaisa ranta Susikopinharju-saaren takana, lounaistuulilta suojassa. Alla olevaan kuvaan nostimme vedenkorkeutta +24 metriä ja Makkarsaaren löydös näyttäisi ajoittuvan vedenkorkeuden suhteen, oman Pyhtäälle tehdyn rannansiirtymäkronologian mukaan n. 5000 vuoden taakse. Museovirasto kuitenkin väittää kyseessä olevan korkeuden ja maaston perusteella varhaiskampakeraaminen asuinpaikka ja heidän arvionsa asuinpaikan iästä vie 7000 vuotta taaksepäin. En uskalla väittää tämän enempää vastaan 😉  

Kuvan keskeltä, nuolien kohdalta liikuttamalla, saa nykyisen kartan sekä 5000 vuotta taaksepäin olevan karttakuvauksen vertailtavaksi.

Meriveden korkeus +24 metriä verrattuna nykyiseen (n. 5000 vuotta sitten)

– Janne

Strukan kalliot, Struka

Strukan kallioiden rautakautiset röykkiöhaudat ovat yksi merkittävimpiä arkeologisia löytöjä Kymenlaaksossa. Alueella on nimittäin Kymenlaakson ensimmäinen löydetty rautakautinen hautaröykkiö ja se löydettiin vasta vuonna 1989 paikallisen maanviljelijän toimesta. Alueelta löydettiinkin lopulta yhteensä 10 röykkiötä.

Tämä juttu kertoo arkeologisista löydöistä alueella sekä opastaa teidät pienelle retkelle rantaa pitkin, aina proomuvahdin tuvalle saakka.

Olemme käyneet Strukan kallioilla lukuisia kertoja. Palanneet aina uudestaan ja uudestaan, jonkin uuden ajatuksen kanssa tai sitten ihan vain ihmettelemään näitä rakennelmia joita on tehty tuhansia vuosia sitten pelkällä ihmisvoimalla.

Kalmisto on laajalla alueella ja eri röykkiöiden välillä kävellään metsäpolkuja pitkin.

Tässä muutama mielikuvitusta ruokkiva kuva kallioilta retkeäsi varten. Keskellä isoa kallioaukeaa, vain yhdellä pienellä alueella, näkyy halkeamia tai painaumajälkiä. Sopivasti ilta-auringon paistaessa kuviot tulevat erityisen hyvin esille. Vaikka nämä kuviot ovatkin todennäköisesti luonnon muovaamia, en silti pysty olla näkemättä näissä hahmoja ja erilaisia merkityksiä. Alempi kuva on mustavalkoinen jotta kuvio näkyisi paremmin. Mitä sinä näet?

Strukan kalliolta, molempien röykkiöhautapaikkojen kautta kulkumme käy rantaa pitkin kohti luhistunutta proomuvahdin tupaa. Ensimmäisessä karttamerkinnässämme lukee tällä rantakaistaleella ”sademetsä”. Se tunne minulle tuli kun siellä ensimmäistä kertaa kuljin saniaisten, heinänkorsien ja rehevän kasvillisuuden seassa kuin Liisa Ihmemaassa. Kesästä ja sademääristä riippuen paikka on alkukesällä kostea ja rehevä sademetsä ja loppukesällä hieman kuivempi, mutta siltikin syvää vihreää hehkuva ihmemaa.

Nämä kuvat ovat kesäkuun alussa otettuja ja veden pinnalla on jo siitepölyä. Vesi oli myös hieman matalalla, mutta tunnelma oli ihanan rehevä. Kulkemaan pääsee helposti kapeita polkuja pitkin ja muutaman askeleen polulta poiketen pääsee aivan veden äärelle.

Sademetsän jälkeen polkuja jatkuu vähän joka suuntaan. Osa ihan kapeita eläinten jättämiä ja osalla varmaan nykyihmisetkin kulkevat. Meillä ei ollut minkäänlaista karttaa mukana kun alkukesällä sademetsää kävimme nuorimmaisen kanssa kuvaamassa. Edellisestä kerrasta proomuvahdin tuvallekin oli aikaa jo pari vuotta. Suunnistimme kuitenkin niin, että meren haistoi oikealla puolella ja vasemmalla tiesin tien menevän jonkin matkan päässä. Molemmat siis saman suuntaisesti, palttiarallaa itä-länsisuunnassa. Proomuvahdin tuvalle ei minkäänlaista tietä ole, eli metsän läpi sinne on kuljettava jos sen haluaa nähdä.

Perille löydettiin kyllä. Tupa on jo hyvin surkeassa kunnossa. Katto on romahtanut, piha villiintynyt ja humala peittää alleen kaiken muun kasvillisuuden. Vanha jäkälöitynyt omenapuu seisoo yksinään rantaheinikossa. Maisemat ovat kauniit rantakaislikoista huolimatta, ainakin jos kiipeää vähän korkeammalle rantapuuhun. Kaulushaikaratkin tuuttailevat sumutorviaan jos sille päälle sattuvat.

Korsnäs’in vahtitupa oli täysin vailla mukavuuksia, edes juomavettä ei ollut. Vesi otettiin merestä, jääkaapin virkaa toimitti kuoppa maassa, edes tietä perille ei ollut. Tuvassa oli keittiö ja minimaalinen makuuhuone. Sen lisäksi oli pieni ulkorakennus puuliitereineen, jossa Ensio puunhakkuun lisäksi teki hienoja pärekoreja. Siellä oli myös ”huussi”. Tämän lisäksi oli vielä yksi rakennelma joka oli niin kutsuttu sauna. Lisäksi laituri ja muutama vene.
Logren oli Ension sukunimi ja hänen vaimonsa nimi oli Fanny, os. Rasi. He menehtyivät 1963 ja 1967.
Ensio oli kyttyräselkäinen, nuorena sairastetun Espanjantaudin takia. Siksi hän ei pystynyt soutamaan mutta huopaamisessa hän oli mestari. Soutuvene oli ainoa kulkuneuvo, paitsi jäiden aikaan käytettiin potkukelkkaa.
Ruoka ym täydennykset tehtiin Purolassa, miestä väkevämmät haettiin bussilla Kotkasta, silloin tuli myös muita herkkuja joita ei saanut Purolasta.
Fanny oli reumatismin vuoksi lähes liikuntakyvytön, eikä juurikaan kyennyt pitämään itsestään huolta ilman miestään.
En ole täysin varma kuinka kauan he asuivat Korsnäs’issä mutta ainakin koko 50-luvun uskaltaisin väittää.
Heidän vakituinen asuinpaikkansa oli Munapirtissä missä asui myös heidän tyttärensä Anni miehensä Eliksen ja heidän kahden lapsen kanssa.
Kun nuorempi, poika, oli parivuotias ja vanhempi, tyttö, aloitti koulun, alkoi Anni hoitaa kauppaa Tuuskissa.
Selvitäkseen kaikesta tästä otti Ensio aika-ajoin pojan hoiviinsa Korsnäsiin. Ja niin oli Ensiolla kaksi huollettavaa, vaimonsa ja pikku poika…
1954 lokakuussa Eelis perheineen muutti Ruotsiin. Joka kesä vierailtiin niin Korsnäsissä kuin Munapirtissä kunnes vanhemmat menehtyivät 1994 ja 2003. Talo Munapirtissä on yhä perheen omistuksessa. Poika Korsnäsissä olin minä.
Tämän tarinan meille kertoi Jorgen Stoor. Suurkiitokset.
 

Tuvalta lähtee polkuja suoraan pohjoiseen, kohti hiekkatietä jota pitkin kävelit jo Strukan kalmistolle. Terkuin Saara. Janne jatkaa…

Strukankallioiden löydöt tuntuvat absurdeilta, tarina tuntuu olevan lainattu jostakin Indiana Jones -elokuvasta. Avokallion päällä on ollut kivikasoja 2000 vuotta, talo ja liikennöity joki aivan vieressä. Ja sitten maanviljelijä löytää metsäautotien hajottamasta kivikasasta rautaveitsen ja Kymenlaakson rannikon laajin ja merkittävin rautakautinen muinaisjäännös on totta! Huvittuneena voi lukea ennen tätä löydöstä kirjoitettuja Pyhtäästä kertovia historiankirjoja, joissa todetaan, ettei Pyhtäältä ole löytynyt merkittäviä rautakautisen ajan jäännöksiä 😊 Voi kuinka olisivatkaan tienneet moisesta.

Arkeologi Timo Miettinen käsitteli Saaran linkittämässä raportissa vuodelta 1990 kolmen kohteen kaivauksia. Kaiken kaikkiaan röykkiöitä on 10 ja niistä kaikkia ei ole edes tutkittu. Mutta toivottavasti on kirjoittamattakin selvää, että niitä kivikasoja ei saa mennä itse kaivelemaan. Nämä ovat kulttuuriperintöämme ja yhteisiä aarteitamme, joita ei saa mennä omin päin turmelemaan.  

Tuosta metsäautotielenkin löydöstä, josta Rune tuon veitsen löysi, ei kaivettu esille muuta kuin palanutta luuta. Kartan kohdassa 2 sijaitsevat röykkiö 2 ja arkkuhauta, joista kaivettiin esille pronssikorun katkelma, kultafoliohelmen kappale, rautaesineitä, kaksi silmäsolkea, kirves, keihäänkärki ja veitsiä. Nämä löydöt ajoittuvat roomalaisaikaan eli 1 jkr – 400 jkr.

Alla olevassa videokuvassa lennetään röykkiön neljä päältä. Tämä röykkiö on ollut pitkään hajotettu (ilmeisesti esineiden löytymisen toivossa) ja se on entistetty arvioituun alkuperäiseen kokoonsa (5,5 m x 4 m x 1,2 m). Tästä röykkiöstä ei ole tehty löydöksiä.  

Löydöistä voi lukea tarkemmin tästä Museoviraston linkistä.

Kartan kohdassa P-merkillä on puomi, josta ei ajamalla pääse eteenpäin. Tuonne puomille ohjaa Google maps tästä linkistä. Tässä kohtaa maastouta auto kunnolla tien sivuun ja lenkille lomps. Metsäautotie johtaa aina Strukankallioille saakka. Ja paikka jonne metsäautotie päättyy ja tekee lenkin, on samalla ensimmäisen röykkiön sijaintipaikka. Röykkiö löytyy päättöpaikkalenkin kaakkoiskulmasta (heti vasemmalta). Loput röykkiöt löytyvät edestä avautuvalta kalliolta sekä pienen metsän takaa, n. 200 metrin päässä vasemmalta löytyvältä avokalliolta.  

Proomuvahdin tuvalle johtaa tie vielä 1980-luvun kartoissa, mutta nykyisissä kartoista tietä ei enää löydy. Emme tuota polkua maastosta etsineet, mutta siellä voi olla siitä vielä viitteitä. Tuon entisen polun piirsin karttaan vihreällä. Tuvalle on kenties helpointa kulkea menemällä kartan kohtaan kolme (iso avokallio) ja suuntaamalla siitä rantaa kohti. Toisaalta jos on ehtinyt jo Strukankallioille saakka, voi tulla takaisin rantaa myötäillen, niin tulee kyllä sademetsän läpi käveltyään aikanaan tuvan pihaan.

Roomalaisajan alussa n. 2000 vuotta sitten oli Pyhtäällä meriveden korkeus n. 8 metriä nykyistä korkeammalla. Alla oleva kuva näyttää miltä korkeampi merivesi näyttäisi verrattuna nykyiseen.

P.s. Matkalla Strukankalliolle, kartan kohdassa 3 löytyy vielä kaksi hautaröykkiötä. Voit lukea niistä tarkemmin tästä linkistä.

Hyviä seikkailuja!

– Janne

Lovisteinin lenkki, Kiviniemi

Lovisteinin lenkki on lyhyehkö karttaan merkitty reitti teille, jotka haluatte hieman vaihtelua tuttuihin lenkkeilymaisemiin. Tämän reitin voit toki hurauttaa myös maastopyörällä. Muutama kohta ehkä vaatii kokemattomilta ajajilta satulasta nousun, mutta muutoin reitti on pyörälläkin mahdollista ajella.

Meiltä kysellään monenlaista. Toisinaan helppoja retkeilypaikkoja teille, jotka ette pidä rämpimisestä ja sitten niitä polun tapaisia, joilla saa rämpiä oikein sielunsa kyllyydestä.

Tämä suht helppokulkuinen lenkki kulkee valmiita polkuja sekä hiekkateitä pitkin. Matkalla on mahdollisuus sukeltaa Lovisteinin upeisiin luoliin sekä tutustua muinaismuistoihimme pronssikauden ajanjaksolta. Näihin valtaviin kiviröykkiöihin saatettiin haudata vainajan maalliset jäänteet. Mieli hiljenee tällaisen työmäärän ja yhteisön jäsenen kunnioituksen edessä. Jotain pyhää paikoissa aistii edelleenkin.

Lovisteinin lenkillä kävelet kauniisti jäkälän ja sammalen peittämiä kallioita pitkin sekä nautit helppokulkuisesta hiekkatiestä rapisemassa tennareiden alla. Jonkin matkaa kuljet kapeaa metsäpolkua jossa luonto tulee lähelle, mutta eksymään et pääse.

Terkuin Saara

Lenkin lähtöpisteessä ei ole kunnollista tilaa autolle. Auto kannattaa siis jättää esim. edelliseen risteykseen (kartassa P-merkki) ja ajaa kunnolla tien sivuun. Kierrettäessä reittiä myötäpäivään, reitti nousee ensin tietä pitkin kallion päälle ja sieltä oikealle metsäpolulle. Metsäpolku muuttuu pian avokallioksi ja reitti jatkuu Lovisteinin vuoren yli. Kallion laella kannattaa pysyä jotakuinkin korkeimmalla kohdalla ja jatkaa vain eteenpäin kallion päällä. Kallio päättyy kapealle hakkuuaukealle, jonka läpi johtaa lyhyt polku isommalle hiekkatielle. Loppureitti kulkee teitä ja polkuja pitkin. Reitin pituus on 4,4 km, jonka kävelee n. tunnissa maisemia ihastellen.

-Janne

Uimapaikat, Pyhtää

Pyhtää on niin paljon muutakin kuin Huutjärvi. Siis todella muutakin kuin SE järvi. Reissuillamme olemme löytäneet lukuisia ihania ja vieläkin ihanampia uimapaikkoja. Rantoja. Rantakallioita. Hiekkarantoja. Laitureita ja rantapusikoita.

uimarannat-kartta-rev2

Tässä jutussa esittelemme teille kaksikymmentä parasta uimapaikkaa Pyhtäällä. Mukana ovat toki myös kunnan yleiset uimarannat sekä uimapaikat. Kunnan ylläpitämät uimapaikat ovat kartalla vihreällä pallukalla merkattuja. Niiden lisäksi tarjolla on monipuolinen joukko uimapaikkoja, jotka eivät ole millään tavalla virallisia eikä niillä näin ollen ole myöskään veden laadun tarkkailua, ulkohuusseja, saatikka kunnollista polkua perille. Nämä löytyvät punaisen pallukan kohdalta. Jokainen retkeilee ja ui omalla vastuullaan, hyviä ja turvallisia tapoja noudattaen.

Pyhtään kunnan sivuilta löytyy virallisten uimarantojen ja – paikkojen vesinäytteiden tulokset. Sinilevätilanteen voit päivittää Suomen ympäristökeskuksen sivuilta täältä. Tässä siis tilanne 18.6.2020.

Olemme tehneet uimapaikoista jokaisesta pienen esittelyn ja sen lisäksi useasta uimapaikasta on jo aiemmin tehty blogijuttu, jonka pääsee halutessaan lukemaan lyhyen esittelyn yhteydessä. Lisäksi uimapaikkoja on luokiteltu seuraavin kuvaavin symbolein:

 

1. Kärsäjärvi

laiturikiikarit

20-DSC05179

Kaunis, pieni järvi aivan Huutjärven vierellä. Kärsäjärven maasto on avaraa mustikkametsää ja helppokulkuista polkua. Vesi on kuin linnunmaitoa ja laiturilta pääsee polskahtamaan helposti veden hiveltäväksi. Jalat eivät yletä pohjaan laiturin kohdalla.

Ajo-ohjeet Kärsäjärvelle johtavan polun päähän tästä linkistä.

2. Huutjärvi

pyoratuolipukukoppilapsetlaiturihuussicafekuksa

1-DSC05120

Huutjärvi on Pyhtään pääranta. Ranta löytyy aivan Huutjärven kylän keskeltä. Ranta on pääosin hiekkaa ja se sopii koko perheen uimapaikaksi. Rannalta löytyy kesäkahvila, pukukopit ja wc.

Ajo-ohjeet Huutjärven rantaan tästä linkistä.

3. Lököre

pyoratuolilapsetcafe

1-DSC05183

Lökören ranta löytyy aivan Lökören venesataman viereltä. Ranta on matala ja läheltä ajavat veneet nostattavat laineita. Kahvila Sagitta on aivan rannan tuntumassa.

Ajo-ohjeet Lökören rantaan tästä linkistä.

4. Lamminsuo

kiikarit

10-DSC04793

Lamminsuolta löytyy rauhaa ja hieman erikoisempi uimapaikka. Tänne suolammelle suosittelemme ottamaan mukaan uimakaverin sekä noin viisimetrisen tukevan köyden. Köysi siksi, että suolammesta on raskasta nousta ylös ja köyden sitominen puuhun lähelle rantaa on helppo ja halpa turvakeino. Lamminsuon suolammesta olemme aiemmin kirjoittaneet täällä.

5. Tarkjärvi

kiikarit

09-DSC06096

Tarkjärvi on maailman kaunein pieni suojärvi. Matka tänne taittuu joko pieniä polkuja pitkin Valkmusan puolelta tai sitten kanootilla Kymijokea meloen. Tarkjärvelle suosittelemme ottamaan mukaan uimakaverin sekä köyttä noin viiden metrin pätkän vedestä nousemista varten. Tarkjärvi on yksi etappi Tarpojan Taival– vaellusreitillämme ja olemme kirjoittaneet Tarkjärvestä myös erillisen blogijutun täällä.

7. Hirvikosken lossiranta

pyoratuolilaiturikatoskuksa

19-DSC05169

Lossirannalta pääsee pulahtamaan veteen suoraan laiturilta. Portaat ovat hyvät ja laituri tukeva. Lossirannassa on myös vuokrattavana sauna, grillikota sekä jokiristeilyä varten hieno lautta. Näitä vuokraa Hirvikosken koulun kannatusyhdistys.

Ajo-ohjeet Hirvikosken lossirantaan tästä linkistä.

1-DSC05170

8. Koivuviikki

nuotiokiikarithuussi

Koivuviikki on kallioista ja metsäistä maastoa Tammijärven rannalla. Toisinaan Koivuviikissa tuulee kovaa ja silloin tunnelma muistuttaa lähinnä merenrannalla oleskelua. Tyynellä kelillä paikka on paahteinen ja kallio hohkaa lisälämpöä luihin ja ytimiin. Olemme tehneet Koivuviikista aiemmin jutun, se löytyy täältä.

9. Antinranta

pyoratuolipukukoppinuotiolapsetlaiturikuksakatoshuussi

Antinranta on aika syrjässä, mutta ehdottomasti ajamisen arvoinen paikka. Iso, suojaisa ja monenlaiselle uimarille soveltuva. Aiemmin kirjoitettu Antinnannan juttumme löytyy täältä.

10. Yläkoski

pyoratuolilapsetlaiturikuksahuussi

Kirkonkylältä, Kymijoen varrelta, löytyy aivan pikkuruinen hiekkaranta joka sopii kaikille. Rannalla on matala hiekkainen uimapaikka mahapohjapolskijoille ja mattolaiturilta pääsee osaavimmat suoraan syviin vesiin. Wc ja piknikpöytä löytyy pidempäänkin viihtyville.

Ajo-ohjeet Yläkosken uimarannalle tästä linkistä.

11. Purola

pyoratuolipukukoppilapsetlaiturihuussi

Purolasta löytyy pehmeä hiekkaranta, kuivakäymälä sekä pukukopit. Ranta laskee loivasti mereen ja aurinko paistaa rantahiekalle pitkälle iltaan saakka.

Ajo-ohjeet Purolan uimarannalle tästä linkistä.

12. Flakanäs

pyoratuolipukukoppinuotiolapsetkatoshuussikuksa

Flakanäs on yksi parhaimmista uimarannoistamme. Ranta on isohko ja sieltä löytyy myös grillikatos, wct sekä naapuritontilta Pyhtään vaunuilijoiden karavaanarialue lisäpalveluineen. Olemme aiemmin kirjoittaneet jutun Flakanäsistä, talvisen tosin, mutta se löytyy täältä.

13. Versso

pyoratuolinuotiolapsetkuksakiikaritkatoshuussi

Verssossa rantaa on pitkälti joka uimarille. Alueelta löytyy kaunista mustikkametsää ja merimaisemaa silmänkantamattomiin. Olemme kirjoittaneet kattavan jutun alueesta ja se löytyypi täältä.

14. Kaunissaari

pyoratuolipukukoppinuotiolapsetlaiturikuksakiikaritkatoshuussicafe

Kaunissaari on koko päivän reissukohde hiekkarantoineen ja kauniine kalastajakylineen. Lue Kaunissaaren kattava juttu täältä.

15. Koukkusaari

kiikaritlapset

Kuumaa hiekkarantaa molemmin puolin saarta. Tästä ei lomapäivä parane! Saarella saa helposti vietettyä kokonaisen päivän tutkiskellen rantaa ja nauttien luonnon antimista. Mitään palveluita ei saarelta löydy ja hyvä niin. Kaiken minkä viet saarelle, viet myös pois saarelta.

16. Kuussaari

nuotiolaiturikuksakiikaritkatoshuussi

Hyvin varusteltu retkipaikka vaikka koko päiväksi. Rantoja löytyy pitkin saarta, lähinnä silokallioisia sellaisia. Laiturin tuntumasta löytyy hieno grillikota sekä kuivakäymälät. Olemme kirjoittaneet jutun saaresta aiemmin ja se löytyy täältä.

17. Laguuni

lapset

Kun haluat lillua linnunmaidossa tai haluat pienille lapsille matalan rannan hiekkakakkujen tekopaikaksi. Se löytyy täältä.

18. Skitunäs

pyoratuolilapsethuussi

Pieni ja söpöläinen uimapaikka meren rannalla. Skitunäsistä voit lukea koko jutun täältä.

19. Lovisteininpohja

lapset

Mukava ranta joka syvenee loivasti. Rantakivikon jälkeen varpaissa tuntuu lähinnä pehmeää hiekkaa. Lue koko juttumme täältä.

20. Keihässalmen lossiranta

pyoratuolilaituri

Keihässalmen sillan kupeessa on pieni mattolaituri, jolta voi pulahtaa uimaan. Ranta on matala eli suinpäin ei sitten hypitä mihinkään suuntaan. Onkiminen onnistuu ainakin pikkukalojen määrästä päätellen…

Ajo-ohjeet Keihässalmen lossirantaan tästä linkistä.

Lämpimin kesäterveisin, Janne ja Saara!

Kylät ja kivitiet tiedottaa: Poliisimestari opastaa Purolantiellä ajavia

Purolantien liian suuret ajonopeudet sekä kevyenliikenteenväylän puuttuminen, ovat aiheuttaneet lukuisia läheltä piti – tilanteita. Tähän ongelmaan on kekseliäänä ratkaisuna palkattu ahkera poliisimestari, joka valvookin nyt liikennenopeuksia jopa vuorokauden ympäri.

Idea omaan poliisimestariin tuli jo vuosia sitten, eräällä ajomatkalla Mäntsälään, kertoo Meri Markus. Matkalta nimittäin löytyy talo, jonka porttia vartioi samaisessa sinisessä palttoossa seisova poliisimestari. Purolantien poliisimestari on syntynyt Merin taitavan miehen, Markus Kantolan kätösissä.

Purolantien poliisimestari toimii liiketunnistimella. Poliisimestari tervehtii ohikulkijoita väsymättömällä tassun heilautuksella jokaisen kulkijan kohdalla ja samalla nopeusrajoitusmerkki muistuttaa 40 km/h nopeudesta. Tämä tiukka mutka Purolan uimarannan kohdalla, yhdistettynä liian suuriin nopeuksiin on monenkin onnettoman kaasujalan kohdalla päätynyt pusikkoon. Suurimmassa vaarassa ovat kuitenkin pienet jalankulkijat, jotka joutuvat tietä käyttämään päivittäin esimerkiksi koulumatkoillaan.

Poliisimestaria käydään tervehtimässä tiuhaan tahtiin. Osa tulee ihan vain huvikseen moikkaamaan, toisilla on asiaakin. Jos itse haluat käydä tervehtimässä poliisimestaria työssään, jätä mahdollinen auto Purolan uimarannalle ja kävele loppumatka. Mutkaan ei missään tapauksessa saa pysähtyä, sanoo itse poliisimestarikin! Kävelemällä pätkän tienpientareella saat itsekin tuntuman siitä, olisiko poliisimestarilla tarvetta ihan vakinaiseen työsuhteeseen.

-Saara ja Janne

Hevossaari, Itä-Vastila

Tämä on minijuttu pikkuruisesta piknik-paikasta Kymijoen varrella. Toisinaan tarvitaan vain hieman jotain muuta kuin se oma takapiha ja hiiligrilli. Tässä jutussa piipahdamme siis eväsretkelle Kymijoen rantapenkereelle, keskelle kaunista suomalaista luontoa.

Hevossaari on iso saari Hirvivuolteen ja Hirvikosken välissä. Se on lähes kokonaisuudessaan vanhaa peltoa ja metsää. Saareen johtava jykevä ja omaperäinen silta on ainoa kulkureitti saaressa asuville. Liikennettä sillalla on sen verran harvakseltaan että siinä ehtii hetken nauttia Kymijoen viileästä  virrasta. Mitään leiriä siihen ei tietenkään voi pystyttää, mutta eväitä voi syödä vaikkapa laiturilta varpaita samalla vedessä liottaen.

Rannalla on vielä tähän aikaan kevättä odottamassa laituri vesillelaskua.  Toissa vuoden heinäkuussa otetuissa kuvissa nautitaan vehreydestä, veden solinasta ja vedessä polskivista kaloista. Silloin matkamme tyssäsi lähinnä tuohon sillan kupeeseen, sillä saaren puolella kimppuumme hyökkäsi verenhimoisten hyttysten parvi. Pienin retkeläinen meinasi päätyä kokonaan niiden evääksi.

Jos sillan toiselle puolen kuitenkin uskaltautuu, on edessä pieni metsätie joka pian kääntyy oikealle suuren pellon reunaan. Siinä pellonreunassa, valkovuokkomeren huojuessa puiden varjossa ja lintujen laulaessa keväisiä laulujaan, on oikein mukava syödä eväitä ja nauttia lämpimän päivän auringosta.

Retkipäivänämme näin keväällä, suuntasimme myös pellon yli joen rantaan. Pellolla näytti kasvavan vain ruohoa, joten uskalsimme näin tehdä. Rannassa oli meneillään valtavat hanhien kokoontumisajot. Toisella puolen jokea oli käynnissä pellon muokkaustyöt ja siellä oli ilmeisesti jonkinlaista pikku ”snäksiä” tarjolla…

Janne on tehnyt vielä iloksenne pienen ilmailunäytöksen. Ihminen kun on aina halunnut osata lentää…

-Saara

hevossaari-kartta

Hevossaaren sillan viereen ohjaa Google maps tästä linkistä. Saaran mainitsema polku on karttaan merkitty pinkillä katkoviivalla (pellon kohdalta käännytään siis oikealle).  Saaressa on myös mökkejä, joten ollaan kohteliaita ja jätetään pihapiirit rauhaan (punaisella rastilla merkitty pihaan johtava tie).

– Janne

 

”Inkatemppeli”, Kiviniemi

Tolkuton pimeys ja jatkuva sade alkoivat rassata meitä reppureissulaisia ja jotain oli keksittävä. Mielellään heti. Otettiin reissukoira Deri mukaan ja suunnaksi Kiviniemi. Ihan vaan huvikseen, sen suurempia suunnittelematta. Tämä on minijuttu merenalaisesta Inkatemppelistä.

Kiviniemessä olemme kulkeneet kyllä ristiin rastiin ennenkin ja tästäkin olemme ohi menneet monen monta kertaa. Ensin suunnitelmissa oli kulkea vain polkua pitkin pikku kalliolle, mutta jotenkin vahingossa päädyimme vanhaan merenpohjaan, Inkatemppelin juurelle.

Tuttua traktoritietä alaspäin kulkiessa oikein tuntee, kuinka kuiva ja lämmin ylärinne muuttuu pikkuhiljaa kylmäksi ja kosteaksi. Alimpaan kohtaan päästyään ei tarvitse paljoakaan mielikuvitusta, kun voi kuvitella kivikaudella meren loiskineen metrejä pääsi yläpuolella. Olet muinaismeren pohjalla.

Metsää halkoo useampikin oja tai viepä. Osa isompia osa pienempiä. Inkatemppelin editse, koko matkalta, kulkee reilun metrin levyinen oja. Metsät ojan molemmin puolin ovat kovin erilaisia. Toinen heleän vihreä ja sammaleinen, toinen taas kuusien varjostama ja lähes täysin vailla aluskasvillisuutta. Omalla tavallaan kauniita molemmat.

Ojan viertä kulkiessa alkavat upeat, sammaleiset kallioseinämät paljastua puiden lomasta. Paksut ja paikoitellen roikkuvat sammalet peittävät kaatuneita puunrunkoja, kiviä ja kallionkoloja. Kallio tekee onkaloita ja kielekkeitä, jostain ylhäältä on irronnut isoja lohkareita. Pinnat ovat meriveden sileiksi hiomia. Kallionkoloista virtaa pieniä vesipuroja, osa ohuen jääkuoren alla pulputtaen ja osa ihan vapaana keväisesti liristen. Jokapuolella on vihreää, kosteaa ja raikasta. Sammaleita, jäkäliä ja saniaisia kasvaa ihan kaikkialla.

Pehmeä maa on täynnä eläinten jättämiä jälkiä. Inkatemppelin editse kulkee suht helposti kuljettava polku, eläinten tai ihmisten jaloista maahan muovautunut. Vain muutama polulle kaatunut puu täytyy kiertää tai jos jalka nousee, niin ylikin pääsee. Kengät on syytä olla vedenkestävät ja hyvin liukkaallakin pitävät. Jyrkänteelle voi kiivetä, jokainen ihan omalla vastuullaan.

Pyhtään metsät ovat täynnä yllätyksiä. Tämäkin oli sellainen, ainakin meille. Oman lisänsä yllätyksiin antaa luontomme historia. Jää ja vesi ovat muovanneet ympäristöämme tuhansien vuosien aikana ja esimerkiksi vanhat merenrannat ja joenuomat näkyvät edelleenkin maastossa. Pieni vesiliru jonkin muutoin kuivan notkelman pohjalla paljastuu vanhaksi Kymijoen haaraksi tai suoläntäre keskellä metsää, kaukana nykyisestä merestä, onkin vanha muinaismerenlahti. Kotiseuturetkeilyyn uusia ulottuvuuksia siis. Menkää metsään!

– Saara

kartta-kiviniemi-inkatemppeli

Inkatemppelin viereen ohjaa Google maps tästä linkistä.

Hiekkatieltä metsään johtaa traktoritie. Tästä alkaa kulkemamme reitti, joka on karttaan merkitty punaisella. Yllä olevaan karttaan on nostettu vedenkorkeus myös +14 metriin, joten siitä näkee millaiselta maasto näytti kivikauden lopulla. Jyrkännettä vasten on liplattanut merivesi, joka löytyy nykyään linnuntietä vasta n. 2 km:n päästä. Vesi on kallion alla ollut tuohon aikaan vajaat neljä metriä syvää, joten kyllä tuosta on kesäisellä kalastusretkellä uskaltanut hypätä uimaan (tosin takaisin kiipeäminen on saattanut olla vähän haastavaa).

– Janne

 

Vaskovuolle, Vastila

Piiitkästä aikaa saimme nauttia auringon pienestä pilkahduksesta pimeyden keskellä ja silloinhan me otettiin tietysti reissukoira Deri matkaan ja napattiin kartasta ”ihan joku paikka vaan” päivän reissukohteeksi.  Vasta satanut puhdas lumi oli ihana lisä valoisan vapaapäivän vietolle.

Aamun pikavalinnassa arpa osui Vaskovuolteen kohdalle. Kartta ei paljoakaan luvannut, mutta sinnepä silti suunnattiin. Aikaa oli tänään käytettävissä vain vähän, mutta löydettiinpä paikka jonne on ihan pakko palata vielä uudestaankin.

Vaskovuolle löytyy historiallisista maisemista, Hirvikosken yläjuoksulta. Aivan lähettyviltä on inventoinneissa löydetty useita tykkiasemia ja muita 1700-luvun sotalöydöksiä. Tämä paikka on niin selvästi maastosta erottuva, että moni muukin on paikan varmasti reissuillaan jo huomioinut. Samalla saarekkeella on myös Kymijoen perkauksesta syntyneitä ja siirrettyjä lohkareita, joten saattaapi olla että kivilatomukset ovat siihen liittyvää rakennelmaa. Vanhemmalta ne kuitenkin näyttävät.

Museoviraston karttapalvelussa ei löytämäämme kivirakennelmaa kuitenkaan ollut, joten yllätys oli melkoinen kun polkua kulkiessamme paljastui ensin vanhoja joenuomia painaumina maastossa ja hetken päästä huima kivirykelmä pienen saarekkeen korkeimmalla kohdalla. Mehän odotimme näkevämme vain pienen (ja tylsän) saarekkeen joessa.

Alue on suhteellisen pieni ja helppokulkuinen. Polkuja risteilee sinne tänne ja jos haluaa polulta poiketa, ei silloinkaan kauas eksy. Kukkulan laelle kannattaa ehdottomasti kiivetä, mutta jokainen ihan omalla vastuullaan. Konkeloita ja liukkaita kiviä on riittämiin.

Aivan pienen saarekkeen kärjestä näkee Vaskovuolletta joka suuntaan. Siellä voi nauttia lyhyen talvipäivän viimeisistä auringonsäteistä rantatöyräällä istuskellen ja suunnitella vaikkapa tulevia reissuja ihan tähän lähiluontoon.

Kiviin porattuja reikiä löytyi toistakymmentä ja niiden synnyn yhdistimme siis Kymijoen perkaukseen 1930-luvulle. Koko saarekkeen läpi kulkeva ”juoksuhauta” reunakivineen on myös aikamoinen voimannäyte tehtynä ilman kaivinkoneita ja muita nykyajan vempaimia. Mutta miksi se on tehty? Aika loppui hieman kesken tällä tutkimusreissullamme, mutta palaamme vielä asiaan…

…sillä nämä historiaa huokuvat paikat vievät aivan mennessään! Netin syövereistä ja erilaisista arkistoista on kaivettavana kaikenlaista tietoa ja niihin uppoutuessaan huomaa helposti tunti toisensa perään hurahtaneen ihan siivillä.

Matkalta löytyi tämä vielä jotakuinkin muotonsa pitänyt laiturin kiviarkku tai ehkäpä sittenkin kalasumppu. Matalan ja heikosti virtaavan veden äärellä se vielä sinnittelee muutaman vuoden. Olisi kiva tietää milloin tämä on vielä ollut käytössä tai ylipäänsä mihin tarkoitukseen se on rakennettu. Osaako joku paikallinen kertoa?

Tältä retkipäivältä otimme kuitenkin talteen jokaisen auringonsäteen ja niiden voimin jaksaakin taas hetken tallata tässä pimeydessä.  Talviaikaan juttuja tulee hieman harvemmin sillä päivien valoisat tunnit eivät riitä kaikkeen siihen retkeilyyn mitä haluaisimme vapaa-ajallamme harrastaa ja mistä haluaisimme teille kirjoittaa.

– Saara

Google maps ei aivan opasta perille asti, vaan linkki vie rantaan laskevan hiekkatien alkuun (kartalla vaaleanpunaiset nuolet). P-merkin kohdalla autolla ajettava tie päättyy ja autotien päässä on hyvin tilaa useammallekin ajoneuvolle.

Karttaan on merkitty vielä saarekkeen pää ja tuo korkein kohta (jota ei kyllä voi vahingossa ohittaa).

kartta-vaskovuolle.png

Mukavia reissuja!

– Janne

 

 

Tarpojan Taival, Valkmusan vaellusreitti

Tarpojan Taival on vaellusreitti, jota olemme Jannen kanssa etsineet, suunnitelleet ja ennen kaikkea haaveilleet jo useamman vuoden ajan. Satoja kilometrejä ristiin rastiin suolla ja umpimetsässä, hikisiä tunteja ja tuhansia hirvikärpäsiä myöhemmin, se on tässä. Teille esiteltynä niin, että vasta te käyttäjät teette sen lopullisesti valmiiksi. Tämä on Tarpojan Taival, beta 1.0. Tällä vaellusreitillä juhlistamme myös blogimme 3-vuotissynttäreitä!

Tarpojan Taival ei ole helppo. Se vaatii jonkin verran kuntoa, maastonlukutaitoa sekä karttaohjelman (tai paperikartan) jota osaat varmasti myös käyttää. Se vaatii kunnolliset jalkineet, rutkasti juomavettä sekä ihan pikkiriikkisen puhdasta hupsua hulluutta.

Tarpojan Taipaleella näet ja koet Pyhtään kauneinta luontoa monella tavalla. Kuljet suolla ja tuoksuttelet suopursujen huumaavia tuoksuja. Kiipeät kalliolle katsomaan kauas horisonttiin ja näet kalasääksen liitävän suon yllä.  Löydät mitä kauneimmat polut Kymijoen varrelta ja näet laskevan auringon värjäävän kaiken ympärilläsi kultaiseksi.

Tarpojan Taival kiertää koko Kananiemensuon. Hupsistakeikkaa vaan! Olemme etsineet eläinten käyttämiä valmiita polkuja ja yhdistäneet niitä pieniin polunpätkiin sieltä täältä. Mukaan mahtuu tietenkin myös pitkospuulenkki, Moronvuoren taukotupa sekä ihanin Tarkjärvi mitä maa päällään kantaa.

Tarpojan Taival vie sinulta aivan koko päivän, tai kaksikin. Kilometrejä ei ole paljon, mutta maasto on välillä voimia vaativaa. Märkään aikaan on syytä varautua saappailla ja muulloinkin on ihan mukavaa jos jalassa on vettä pitävät kengät. Lumikengät ja sauvat, sekä märkään aikaan että upottavassa hangessa, keventävät askelta huomattavasti. Toisaalta, mukavinta tällä reissulla on olla silloin, kun maasto on mahdollisimman kuivaa. Silloin suo ei ole niin raskas ja esimerkiksi keväiset tulvat eivät tee isommista ojista mahdottomia ylittää. Me emme ole merkanneet reittiä maastoon, emmekä ole rakentaneet siltoja tai mitään muutakaan kulkua helpottavaa. Jokainen kulkee reitillä omalla vastuullaan ja jokamiehenoikeudella sekä erittäin hyviä retkeilytapoja noudattaen. Koko reitti kulkee Valkmusan luonnonsuojelualueen rajojen sisäpuolella ja siellä noudatetaan lisäksi myös Valkmusan omia järjestyssääntöjä.

Kuvia meillä tältä reitiltä kyllä riittää. Sen verran useasti olemme siellä jo kulkeneet suuntaan jos toiseenkin, joskus takaisinpäinkin kilometritolkulla ja varmistettu vielä kertaalleen reitin kulku. Janne kertoo teille kaikki tarvittavat faktat, joten tässä muutamia reissukuvia jotta uskaltaudutte matkaan tekin. 

Retkiterkuin Saara, ja Janne jatkaa…

 

Jaahas – meikkikselle jäi sitten tämä kartan tulkitseminen. Kaikille, jotka ovat olleet aikaisemmin kanssani reissuilla, ei tule yllätyksenä, että johdan joukot upottavalle suolle 😀

Simonsaaren lenkki on siis tuo lintutornin kautta kulkeva pitkospuulenkki. Moronvuoren reitti on suon vastalaidalla oleva pyrähdys parkkipaikalta päivätuvalle ja takaisin (2 km suuntaansa). Meillä oli pitkään haaveena yhdistää nämä kaksi pätkää yhdeksi kokonaisuudeksi. Kartasta erottuvat kaksi uutta ”polkua”: pohjoinen yhdyspolku päivätuvalta lintutornille ja eteläinen yhdyspolku Moronvuoren parkista Lintutornille. Vaikka puhun tässä poluista, kumpikaan reiteistä ei kulje koko matkaa valmista polkua pitkin.

Näistä yhdyspoluista pohjoinen polku on valmiimpi ja helpompi kulkea. Matka päivätuvalta lintutornille vie normaalilla saapastelulla aikuiselta n. 1 h 40 min. Matkan aikana tulee muutama pusikko vastaan, mutta muutoin reitti on suhteellisen avaraa. Suolla on tämän jutun kirjoitushetkellä kuivaa, ja pohjoisen yhdyspolun märimmistäkin kohdista selviää vaelluskengillä.

Eteläinen reitti onkin sitten hieman toista maata. Siellä tarvitaan saappaita ja matka on pohjoista reittiä rankempi. Kulku Moronvuoren parkista lintutornille vei muutaman juomatauon, mustikoiden syömisen ja kartanluvun kanssa 3 h 20 min. Paikoitellen reitti ”oikaisee” suon poikki ja sieltä löytyy märkiä ylläreitä riittämiin myös näin kuivaan aikaan. Jos on valmis väistämään pahimmat lillingit, niin kaipa siellä myös vaelluskengillä pystyy kuivin sukin kulkemaan (varma ehkä).

Koko kierroksen pituus on 12,2 km, mutta se ei kerro koko totuutta. Jos lähtee ja palaa Moronvuoren parkkiin, koko kierrokseen menee aikaa 5 h 30 min – 6 h ilman ruokataukoa.  Kyllä tuo jaloissa tuntuu, ei sitä käy kieltäminen 😀

Pohjoisen yhdyspolun kaksi kohokohtaa ovat kalliojyrkänne suon laidalla ja Tarkjärvi. Nämä ovat karttaan merkitty kiikarimerkein. Kalliojyrkänteelle kävelee Moronvuoren päivätuvalta n. 20 min (nopeamminkin jos tietää mistä pusikosta tie kulkee).

Eteläisen yhdyspolun parasta antia ovat suopätkät ja avosuon laidalle jäävät idylliset ”taukopaikat”, jotka on merkitty karttaan kuksa-ikonein.

Reissussa suunnistusta helpottaa karttasovellus, johon voi reittimme hakea. Samalla karttaohjelmalla näet koko ajan oman sijaintisi. Alla sovelluksen asentamisesta tarkemmin. Jos lähdet maastoon pelkän matkapuhelimen voimin, on syytä muistaa ottaa varavirtalähde mukaan, sillä sovellus syö akkuja melkoista tahtia. Harjoittele sovelluksen käyttöä ensiksi kotisi lähellä vaikka koiralenkillä. Lisäksi reissussa on syytä olla kaveri mukana. Suolla on mahdollista, vaikkei todennäköistä, joutua sellaiseen silmään, ettei sieltä omin avuin pääse pois. Karttasovelluksen reitti vetää välillä pienoista rinkiä. Kaikkia lisäpyörähdyksiä ei ole pakko seurata, vaan kannattaa lukea reittiä ja karttaa samaan aikaan: suunnitella samalla omaa reittiä ja miettiä helpointa tapaa kulkea.

Maastokartat sovelluksen asennus ja karttapohjan lataaminen

  1. Lataa Maastokartat sovellus Play-kaupasta (ohje valitettavasti vain Androidille).
  2. Olen tehnyt reitistä karttatiedoston. Voit ladata sen puhelimeesi tästä linkistä.
  3. Kun linkin tiedosto on latautunut puhelimeesi, avaa se. Valitse tiedosto avattavaksi sovelluksessa Maastokartat.
  4. Avautuvassa ikkunassa laita valinta kohtaan ”Korvaa olemassa oleva kohde”
  5. Paina oikean yläkulman alaspäin osoittavaa nuolta.

IMG-20190912-WA0003

6. Valitse Tarpojan Taival listalta ja pääset katsomaan sitä napsauttamalla vihreällä pohjalla olevaa osoitinta. 

IMG-20190912-WA0006

Reittihän ei ole missään nimessä valmis. Sen vuoksi se on beta 1.0. Tehdään se yhdessä valmiiksi 😀 Ehdottakaa kansallispuiston rajojen puitteissa, mistä teidän mielestänne Tarpojan Taival tulisi kulkea. Pelkästään kartasta katsottuja ehdotuksia emme ota vastaan, paikan päällä on pitänyt itse käydä 😀 Tarvitseeko Tarpojan Taival pientä viilausta ja jos, niin missä, vai pitääkö tehdä isompia korjauksia?

Hyviä retkiä kaikille!

– Janne

Versso, Verssonkangas

Häpeäksemme myönnetään jo heti alkumetreillä, että kävimme nyt ihkaensimmäistä kertaa Verssossa. Miksi vasta nyt? No eihän me oikein tiedetty mikä Versso on ja mitä sieltä edes löytyy. Kovin vähän paikkaa nimittäin mainostetaan missään. Alueella on kuitenkin kunnan oma ulkoilualue ja uimapaikka, kaikille avoinna 24/7.

Nukutaan yö ulkona-tapahtuma oli 31.8. Samana päivänä juhlittiin myös Suomen luonnon päivää. Me vietimme koko päivän suolla nauttimassa suomalaisesta luonnosta, mutta Versson upealle rannalle leiriytyi pieni ja pirtsakka naisporukka nukkumaan kirkkaan tähtitaivaan alle. Käytiinhän me tietysti heitäkin moikkaamassa ja löydettiin lisäksi aivan huima retkikohde!

Kerrotaan nyt alkuun Verssosta ekakertalaisen näkökulmasta: WOW! Pyhtäältähän näköjään löytyy näitä aarteita ihan joka niemestä ja notkosta! Hiekkarantaa löytyy satoja metrejä, rantalentiskenttä, vuokramökit ja -saunat ainakin näin alkajaiseksi. Maisema aukeaa molempiin suuntiin, toiseen aavana merenä ja toiseen mustikkametsänä silmänkantamattomiin.

Versson rantaa on pitkälti. Jokainen löytää varmasti itselleen sopivan rauhaisan sopukan. Retkipäivänä pääsimme pientä särkkää pitkin hieman kauemmas rannasta ja siellä meitä odottikin kirjava katras erilaisia siivekkäitä. Haikarapariskunta, merimetsoja, joutsenia ja muita pienempiä vesilintuja paistatteli päivää rantakivillä runsaslukuisena. Kovin lähelle ne eivät päästäneet, joten palasimme särkältä ilman lintukuvia.

Nuku yö ulkona-tapahtuma on kehoitus suomalaisia nauttimaan puhtaasta ilmasta ja upeista maisemista myös yöaikaan sekä samalla retkeilemään vaikkapa vain omalla kotipihalla. Verssossa voi nukkua myös pienissä mökeissä tai sitten ottaa mukaansa teltan, riippumaton tai pelkän makuupussin…

Ajelimme Verssoon tapaamaan yökukk…nukkujia noin yhdeksän maissa illalla. Auringonlasku oli kaunis ja jo Keihässalmeen piti pysähtyä ottamaan yksi kuva. Kymmenen hengen naisporukka löytyi illan hämärässä Versson rannalta nuotion ääreltä. Saunottu ja herkuteltu oli puolesta päivästä saakka ja pian olisi vielä yölettujen aika. Osa porukasta oli saunomassa ja uimaankin uskaltautui yksi rohkea.

Tämä porukka on ollut yhdessä yötä ulkona aiemminkin. Hassuja tempauksia tehdään ihan vain siksi että se on hauskaa ja siksi, että lapsetkin suostuvat mukaan. Naisia löytyi nuotion äärestä jo kolmessa sukupolvessa ja yhdessä onkin ehditty olla vaikka minkälaisilla reissuilla ympäri maailmaa.

Osa porukasta oli pystyttänyt teltan ja joidenkin suunnitelmissa oli nukkua ihan vaan tähtitaivaan suojissa. Ilta oli lempeä, joten kaikki vaihtoehdot kuulostivat hyviltä.

Nuoriso halusi vielä tehdä yöllisen kävelyretken metsäteitä pitkin, ehkä pelata vähän lentopalloa pimeässä ja valvoa myöhään katsellen linnunrataa ja loimottavia revontulia, jos ne nyt sitten suostuisivat näkymään… Jotain ihan erilaista siis kuitenkin kuin muina viikonloppuina. Kannattaa kokeilla!

-Saara

Vaikka Verssossa on vuokramökkejä, alueella voi huoletta oleskella. Yksityisalue-kylttejä ei kannata pelätä lomakylään saavuttaessa. Mökkien 3 ja 4 välissä on yleinen ranta, lento- ja koripallokenttineen. Rantaan pääset Google mapsin ohjeilla tästä linkistä. Mökit ovat rantaan päin ajettaessa numerojärjestyksessä vasemmalta oikealle. Mökkejä on yhteensä 10.

Versson vuokramökit ja maa-alue on Pyhtään kunnan omistuksessa, mutta alue on vuokrattu eteenpäin Pyhtään Karting Club Oy:lle, joka taas hoitaa mökkien vuokraustoiminnan. Karting clubin yhteystiedot löydät täältä. Yleisellä rannalla olevaa grillikatosta saa käyttää. Tuo vain omat puut mukanaan ja vie roskansa pois.

Versson ranta-alue on hyvin kaunis. Se on herättänyt kiinnostusta myös kunnan ulkopuolella. Pyhtään kunta on yhdessä Cursorin ja brittiläisen Rabih Hage Ltd:n kanssa ideoinut luksuskylpylähotellia Versson rantaan. Verssonkankaan asemakaava on jäänyt valitusten jälkeen voimaan. Asemakaavassa aivan ranta-alueet on jätetty retkeily- ja ulkoilualueiksi.

asemakaava-versso.png

Rabih Hage Ltd:n sivuilta löytyy kylpylähotellista muutama havainnekuva:

10.versso.jpg
9.versso.jpg

Jää nähtäväksi, millaiseksi alue tulevina vuosina kehittyy. Versson tilannetta seurataan huolestuneina tai toiveikkaina, riippuen siitä keneltä asiasta kysyy.

Suosittelen kuitenkin kaikkia nauttimaan Verssonkankaan merellisestä luonnosta, kaikin aistein. Versso tarjoaa varmasti upeita elämyksiä, kaikkina vuodenaikoina.

Hyviä reissuja!

– Janne