Pyhtään kartasta löytyy ainakin kaksi virallista Kokkovuorta. Tämän retkemme Kokkovuori löytyy Äyspäänrannalta, kauniit silokalliot kohti Suursaarta ja avomerta levittäytyen.

Olemme käyneet Kokkovuorella useita kymmeniä kertoja vuosien varrella ja tässä jutussa onkin kuvia muutamilta viime vuosiemme retkiltä. Maisema vaihtuu vuodenaikojen mukaan ja kerta toisensa jälkeen löytyy jokin uusi kallionkolo tutkittavaksi.

Kokkovuoren laelta avautuu merinäköala laajalle. Laelta näkyy pitkälle niin Kotkan suuntaan kuin Kaunissaarenkin ohitse ja aina Suursaareen saakka. Kirkkaalla säällä suursaaren profiili piirtyy horisonttiin varsin selvästi.

Kokkovuoren maastosta löytyy upeita silokallioita, useita pirunpeltoja, valtavia siirtolohkareita sekä vesivirtojen synnyttämiä kalliorailoja. Aivan Kokkovuoren laella on myös pronssikautinen hautapaikka. Valitettavasti edelleenkin, opaskyltistä huolimatta, rakennelman kiviä levitetään ympäristöön ja niitä käytetään mm. nuotiopaikoilla reunuskivinä. Sellainen toiminta on muinaismuistolain vastaista ja tuhoaa arvokasta historiallista perintöämme. Toinen hautapaikka löytyy rinteen alapuolelta, mutta se on yksityisalueella ja sinne ei siis ole pääsyä.

Kalliolla kasvaa lukuisia sammal- ja jäkälälajeja ja kivien pinnat ovat myös värikkäästi kuvioituneet erilaisten jäkälien ansiosta. Märällä kelillä kalliolla liikkuminen on syytä tehdä varovasti, sillä kielekkeet saattavat olla vaarallisen liukkaita sammalen takia.

Kokkovuoren kallioilla voi tavata myös kaikenkarvaisia eläimiä. Karvattomista täytyy ensin mainita keväisin kuhisevat käärmekasat kanervikossa. Mennyt kevät oli siitä hankala, että vaikka menimme oikein tarkoituksella paikan päälle kuvaamaan luikeroita, niin aina olimme väärään aikaan paikalla. Liian kylmää tai sateista oli kerta toisensa jälkeen.

Karvaisista kavereista esittelen kuitenkin tämän ei-niin-pienen-hämähäkin. Isoleokki on hänen nimensä ja tätä suurempaa kaveria en Suomen luonnossa ole vielä tavannut. Jos avaat kuvan isoksi, näet jokaisen hänen kahdeksasta silmästään.

Kokkovuoren vieressä kohoaa Santoinvuoret. Matka ei ole pitkä ja korkeuserotkaan eivät ole suuret, joten kannattaa piipahtaa myös katsomassa mitä Santoinvuorilta löytyy. Santoinvuorten erikoisuus on nimittäin Struven ketjuun kuuluva mittauspiste.

Struven ketjun avulla selvitettiin maapallon muotoa ja kokoa 1800-luvulla ja osa mittauspisteistä kuuluu nykyään Unescon maailmanperintöluetteloon. Niistä 6 löytyy Suomesta ja yksi jopa Pyhtäältä, Mustaviiristä. Tämä Santoinvuorten mittauspiste ei siis kuulu Unescon maailmanperintöluettelon mittauspisteisiin, mutta jos haluat löytää saman mittapisteen, joka on jo 1800-luvun alkupuolella porattu pyhtääläiseen kallioperään, eikun etsimään. Me löysimme jo sen eli otatko haasteen vastaan?

-Saara

Kokkovuorelle pääsee suhteellisen helposti. Tässä hieman ohjeita, ettei turhaan ärsytä asukkaita jättämällä autoaan vahingossa kenenkään pihatielle.

Google Maps opastaa hienosti perille (tästä linkistä) Heinlahden peltojen yli. Tämä reitti toimii lähes jokaisena vuoden päivänä. Toisinaan saattaa pellolla kuitenkin olla paljon vettä tai tiepohja olla kevättalvella haastava.

Google mapsin linkki osoittaa kohtaan A. Auto kannattaa jättää avokallioisella mäennyppylällä tien sivuun, niin että isommatkin autot mahtuvat kunnolla ohi. Autolla ajettavaa hiekkatietä kävellään keltaisen katkoviivan mukaisesti n. sata metriä eteenpäin kunnes metsäpolku kääntyy kallioiden suuntaan oikealle. Metsäpolku johtaa aivan Kokkovuoren huipulle saakka (jolla siis Saaran kuvailema muinaishauta, kohta B). Saaran lempparipaikka sijaitsee muutaman kymmenen metriä huipun muinaishaudasta merelle päin, jyrkänteen reunalla (kohta C). Siinä pienen käkkärämännyn alla on hyvä tähyillä merelle ja pohtia syvällisiä. Tämä on yksi Pyhtään hienoimmista kalliosta.

– Janne