Valkmusan Kansallispuisto, ultimate

Valkmusan Kansallispuisto käsittää alueet Munasuo, Valkmusa, Lamminsuo, Kananiemensuo ja Mustajärvensuo. Mustanjärvensuo on jo Kotkan puolella. Alue on perustettu vuonna 1996 ja sitä hallinnoi Metsähallitus. Tarjolla on yhteensä yli neljäkymmentä erilaista soiden kasvupaikkatyyppiä rikkaina luonnonantimina kaikille aisteillesi. Kansallispuiston alue on noin 19 neliökilometriä, josta metsää on vain alle 2 neliökilometriä.

Kuten jutun otsikkokin kuvailee, pyrimme tässä jutussa kertomaan Valkmusastamme lähes kaiken. Edessänne on siis perheemme kokoelma vuosien varrella otettuja kuvia, videoita ja tarinoita sekä tietenkin kaikki vinkit monipuoliseen Valkmusakokemukseen kaikkina vuodenaikoina. Aiemmin kirjoittamamme jutut Valkmusasta on linkattu tuonne tekstin joukkoon. Metsäradion juttu Valkmusasta keväältä 2020 löytyy tästä.

Pitkospuut ovat Moronvuoren taukotuvan ohella suurimmalle osalle retkeilijöitä ne tutuimmat osat Valkmusaa. Meiltäkin on monen monta kertaa pyydetty juttua pitkospuista ja niitä ympäröivästä luonnosta, mutta itse olen lähinnä jääräpäisyyttäni pitänyt pitkospuut poissa blogistamme. Muutaman muun jutun olen toki niistäkin kirjoittanut, mutta kun Valkmusa on NIIN PALJON ENEMMÄN. Sen yritämme teille nyt tässä jutussamme kertoa. Ja tulee ne pitkospuutkin mainittua…

Länsiosan Munasuo on Suomen suurin laakiokeidas, eli keskiosaltaan tasainen keidassuotyyppi. Sen luontoa on pyritty ennallistamaan vuonna 2019 alkaneessa hankkeessa, jossa noin 90 hehtaarin alueelta kaadettiin puustoa ja aikanaan suota kuivattamaan tarkoitetut ojat laitettiin uudelleen umpeen. Suo palautuu uomilleen pikkuhiljaa noin 5-10 vuoden aikana eikä siten tarvitse enää ihmisen raivausapua pysyäkseen upeana suona.

Munasuon tunnelma on ainutlaatuinen ja aivan erilainen kuin itäisen puolen suoserkuillaan. Munasuolla vallitsee täydellinen hiljaisuus, rauha ja eristyneisyyden tunne koko maailmasta. Suon laidalle pääsee useammastakin paikasta, mutta me olemme usein ajaneet pientä mutkittelevaa tietä pitkin, Tervakallion kupeesta kohti syrjäistä kääntöpaikkaa. Ihan vaan tunnelman ja rämpimisen ilon vuoksi. Munasuolta olemme tehneet jutun aiemminkin ja se löytyy kokonaisuudessaan täältä.

Lamminsuo on kaunis ja rauhallinen suoalue aivan Vastilantien varressa. Autojen hurina kuuluu hiljaisena kauniille suolammelle mutta ympärillä on kuitenkin vain puhdas luonto ja mustana kimmeltävä suolampi. Lamminsuon suolammella on kuulemma aikanaan ollut matonpesupaikka ja uimassakin siellä on ahkerasti käyty. Nyt matonpesulaituri puuttuu, mutta uiminen upeassa suolammessa on kokemus jota et voi jättää väliin.

Luonnon moninaiset värit eri vuodenaikoina, eläimet ja kasvit sekä ihanat suon tuoksut tulevat tällä pienellä suolammella koetuksi niin helposti, että syytä miksi et täällä piipahtaisi ei kovinkaan montaa voi olla. Toki esteetön tämäkään paikka ei valitettavasti ole, mutta selkeä ja helposti käveltävä polku sinut kyllä johdattaa perille.

Kananiemensuo taas on Pyhtään itäisin osa Kansallispuistoa. Se rajautuu Pyhtään puolelta Kananiemenharjuun ja Piifeltinsalmeen sekä metsätiehen, joka vie Moronvuoren ohitse aina Moronvuoren taukotuvalle saakka.

Kananiemensuon halki, kohti lintutornia, kulkee talvisin hiihtolatu jota ylläpitää Metsähallitus. Toki suolla pääsee suksilla sivakoimaan aivan minne haluaa, mutta moni luottaa merkittyyn reittiin ja hyvä niin. Simonsaarelta pääset siis hiihtämällä Moronvuoren taukotuvalle ja takaisin kun lumitilanne sen sallii. Hiihtoladun pohja on sulan maan aikaan upottava ja märkä eikä sitä ole tarkoitettu kävellen kulkemiseen.

Aina voit toki turvautua lumikenkiin, siis myös sulan maan aikaan. Lumikenkiä sauvoineen saa lainata Pyhtään kirjastosta sekä esimerkiksi Kotkan Latu ry ltä. Niillä voitkin sitten lampsia vaikkapa seikkailulle rauhoitettujen puiden perässä. Rauhoitetut puut löytyvät kartoista yleensä tähdellä merkittynä.

Merkitty reitti on myös blogimme voimainkoitos Tarpojan Taival. Se on useamman vuoden päättömän vaeltelun ja holtittoman hortoilun tulos. Reitti vie sinut Valkmusamme kauneimpiin paikkoihin, jonne et muuten ehkä osaisi edes suunnistaa. Reitti on merkittynä karttaan, jonka voit ladata blogistamme ja kartan lisäksi tarvitset taitoa liikkua luonnossa sekä noin päivän reipasta retkeilyintoa.

Kuvassa oleva Tarkjärvi ei aivan enää kuulu Valkmusan Kansallispuiston alueeseen, mutta puiston raja menee Tarkjärven rannassa ja Tarpojan Taival – reittimme Kansallispuiston rajoja mukaillen.

Kananiemenharju ja Piifeltinsalmi ovat esihistoriallisesti merkittäviä alueita. Alla olevassa kuvassa on sijoitettu vierekkäin nykyinen maastokartta sekä näkymä vedenkorkeudella +23 metriä. Tuo vedenpaisumus oli alueella n. 6000 vuotta sitten, kampakeraamisella kivikaudella. Tähän aikaan Munasuon alue oli vielä kokonaan meren pohjassa ja Kananiemensuon alue tullut osittain vasta näkyviin.

Kuvassa ympyröity kohta on Kananiemenharju, joka päättyy Piifeltinsalmeen, eli se puinen silta siinä matkalla Moronvuoren taukotuvalle. Tuo harju on ollut tuolloin matalien merenlahtien ympäröivällä kapealla kannaksella. Alueelta on löydetty peräti 38 asumuspainannetta, saviastianpaloja, piitä, kvartsia, palanutta luuta ja sortunut kiviliesi. Eli kun kävelette taukotupaa kohti, niin katse tien oikealle puolelle ennen siltaa. Lisätietoja löydöistä löydät täältä ja täältä.

Moronreikä on vaikuttava kalliohalkeama Kananiemensuon laidalla, aivan aakean suonäkymän paraatipaikalla. Moronreiässä asuu Moronmörkö, jokseenkin hyväntahtoinen suon vartija. Jotta retkesi suolla onnistuu ja saat kokemuksen jollaista et olisi osannut kuvitellakaan, muista palkita Moronmörkö jollakin kauniilla, luonnosta löytämälläsi asialla. Sen täytyy olla sellainen asia, joka koskettaa sinua kauneudellaan ja ainutlaatuisuudellaan. Erittäin tärkeää kuitenkin on, ettei sen poimiminen aiheuta luonnolle minkäänlaista haittaa.

Lähesty Moronreikää hiljaisuudessa ja kunnioituksella. Aseta lahjuksesi luolansuulle, ei polulle vaan sen jommalle kummalle puolelle. Pyydä hiljaisella äänellä lupaa kurkistaa Moronreikään. Jos uskaltaudut peremmälle, tee se rauhassa ihastellen.

Moronmörkö ehkä antaa sinulle myös luvan kiivetä luolansa päälle, jos pyydät sitä kauniisti ja lupaat tehdä sen erityisen varovasti. Luolan oikealla puolella, muutaman kymmenen metrin päässä, on köysi jota voit käyttää apuna kiipeämisessä. Piifeltinsalmen suuntaan kulkiessa Moronvuoren päälle johtaa myös polku aivan metsätien laidasta. Pois lähtiessäsi, muista kiittää kauniista näköalasta.

Tässä eräänä päivänä päätimme, että käymme tervehtimässä Moronmörköä töiden jälkeen iltapimeällä. Illalle sattuikin mukava -16 asteen pakkanen, mutta pienen kuvausretken päätteeksi suunnittelimme menevämme vielä paistamaan iltamakkarat taukotuvalle ja sulattelemaan varpaat ennen paluuta autolle. Moronmörkö oli suotuisalla tuulella ja luolassa oli mukavasti lämpimämpää kuin ulkona. Laitoin miehet kuvaamaan ja kömmin itse luolaan valaisemaan jääseinämiä ja rupattelemaan mörön kanssa.

Kynttilöiden sammuttua ja kameran sulkeuduttua, suon reunassa seisoessamme saimme yllemme täydellisen tähtitaivaan. Valosaaste ei Moronreiälle yllä ja Moronmörkö saakin nauttia pilkkopimeydestä luolansa suojissa.

Sen verran oli kylmä ilma, että kuvaukset jäivät tällä kertaa vähän vähemmälle ja makkaranpaisto enemmälle. Suuntana siis Moronvuoren taukotupa ja varpaiden sulattelua nuotiolla.

Moronvuoren taukotupa on Metsähallituksen isännöimä mökki noin parinsadan metrin päässä Moronreiältä. Mökin ovet ovat aina avoinna ja pihalta löytyy grillikatos sekä siisti puusee. Polttopuitakin on lähes aina tarjolla. Taukotuvalle pääsee sekä Piifeltinsalmen kautta että Pernoon puolelta. Talvisin myös hiihtolatua pitkin Simonsaarelta sekä Tarpojan Taipaleen reittiä kartasta seuraillen vuoden ympäri.

Mökissä ei saa yöpyä, mutta pihapiirissä lyhytaikainen yöpyminen on sallittua. Tiivistetyt säännöt Valkmusassa retkeilyyn löytyvät tästä.

Taukotuvan ympäristössä on paljon tutkittavaa. Metsässä menee polkuja ristiin rastiin ja Moronvuorelle pääsee polkuja pitkin myös taukotuvan puolelta. Moronreiältä tuvalle tultaessa polun viertä reunustavat upeat kallioseinämät. Talviaikaan niitä koristaa luonnon jäätaide ja kesällä pieniä kallionkoloja on aivan pakko kiipeillä tutkimaan hieman lähempää.

Taukotuvalla sinua saattaa tulla tervehtimään puolikesy metsähiiri. Se löytää usein grillipaikalle makkarapaketin houkuttelevan rapinan myötä ja nappaa eväät matkaansa ennen kuin ehdit edes huomata sen suloisen anovia nappisilmiä.

Pitkospuut ovat Valkmusan näkyvin osuus ainakin muualta tuleville retkeilijöille. Myös paikallisille pitkospuut ovat hyvä tukikohta monenlaiseen ulkoiluun. Pitkospuilta lähdetään keräämään suon antimia, katselemaan lintuja joko maan tasolta tai lintutornin korkeuksista ja etsimään suolla asuvia harvinaisia rämekulmumittareita tai rämekarvajalkoja. Koiralenkit suuntautuvat monesti pitkospuille ja monet harrasteryhmät tekevät retkiään tutustuakseen ainutlaatuiseen suoluontoomme. Pitkospuut johdattavat talvisin hiihtäjät suon syliin ja lumikenkien kantokykyä on helppo ja turvallinen testata pitkospuiden läheisyydessä. Valkmusan alueelta löytyy useampiakin geokätköjä ja luonnonvesissä pulahtelijoille erikoisia uimapaikkoja löytyy varmasti.

Pitkospuiden varrella on muutamia levähdyspaikkoja penkkeineen ja lintutornilta löytyy pienellä katolla varustettu evästyspöytä. Nuotiopaikkoja ei ole, eikä niiden teko ole sallittua. Roska-astioita ei matkalla ole ja jokainen hoitaakin omat jätteensä tupakantumppeja myöten kotiroskikseen.

Aivan pitkospuilta kurkoitellen, toisinaan ei edes tennareitaan tarvitse kastella, näet suoluonnon lukuisat sammalet ja vaivaiskoivut. Voit kerätä juolukoita, lakkaa ja karpaloita, sieniäkin. Rupikonnat ja sisiliskot odottavat nekin sinua pitkospuilla valmiina kuvattavaksi.

Ja toisinaan taas ei. Luonto on arvaamaton ja väsy saattaa iskeä sinnikkäällekin kuvaajalle. Yön pimeydessä rupikonnien vaellusta odottaessa olisi eväät olleet paikallaan (kts. kuva alla). Rupikonnien joukkovaellusta talvehtimispaikoille voi seurata elo-syys-lokakuun aikana, riippuen siitä millaisia lämpötiloja suolla on. Kun yöt alkavat olla nollassa, konnat etsiytyvät talvikoloihinsa. Silloin niiden joukot kulkevat samaan kellonaikaan, useana iltana peräkkäin, pitkospuiden läheisyydessä ja pitkospuilla. Suopursujen seassa vaeltavista rupikonnalaumoista lähtee aikamoinen rapina!

Pitkospuiden varrelta löytyy myös suosittu lintutorni. Portaiden yläpäästä avautuu näköalaa laajalti yli Valkmusan. Tornista voit nähdä kalasääsken pesimässä risupesässään tai hirven ylittämässä upottavaa suota pitkillä kintuillaan. Keväällä lukuisat linnut palaavat pesimään Valkmusan suojaan ja kosiomenot kaikuvat muutoin hiljaisessa kevätyössä korvia huumaavasti. Kiikarit ovat oiva lisä retkireppua pakattaessa.

Salainen suolampi keskellä Valkmusan suoaluetta on vain harvoille ja valituille. Matka sinne on raskas ja märkä. Toisaalta juuri se tekeekin retkestä erityisen ainutlaatuisen. Takaisin sivistyksen pariin ei tältä keitaalta haluaisi kukaan luonnonrauhasta nauttiva, niin kaukana kaikesta se tuntuu olevan. Sulan maan aikaan sinne pääsee vain lintujen pesimäajan, eli noin 15.4.- 15.7. (mieluummin 31.8. saakka) ulkopuolella. Talvella suolampi uinuu jääpeitteen alla.

Teimme aivan elokuun lopulla reissun salaiselle suolammelle. Suo oli jokseenkin kuiva ja kulku oli yllättävän kevyttä. Vain syvimpiä suonsilmiä täytyi kiertää kauempaa. Kesä oli ollut helteinen ja syksyn sateita vielä odoteltiin. Suon värit olivat moninaiset, mutta selvästi suollakin oli ollut kuiva kesä.

Suolammelle päästyämme näimme jotain valkoista kellumassa lammen kauimmaisessa reunassa. Kuljin hiljaa lähemmäs ja pian tämä valkoinen ”mytty” nosti uljaan päänsä siipensä suojasta. Yksinäinen laulujoutsen. Niin kaunis ja samalla jotenkin surumielinen, ”kaurismäkeläinen tunnelma”. Toivoin että joutsenella riittää tarpeeksi kiitorataa päästä pois suolammelta, sillä nousu vaatii hieman enemmän räpylöintimatkaa.

Viikkoa myöhemmin joutsen oli poissa. Se oli jättänyt rantakaislikkoon muistoksi yhden pienen höyhenen.

Ja sitten vielä vähän karttoja ja muita ohjeistuksia Valkmusassa kulkijoille. Toivottavasti näistä on apua mukavaan ja monipuoliseen retkeilyyn.

Ylläolevassa kartassa näkyy Valkmusan kansallispuiston rakennettu puoli.

Tässä tarkemmat Google mapsin ajo-ohjeet kartan pysäköintipaikkoihin:
Parkki Simonsaari
Parkki Kananiemenharju
Parkki Pernoo Tämä ei ole virallinen parkkipaikka. Jätä auto kunnolla tien sivuun. Täältä karttaan merkitty polku vie Moronvuoren päivätuvalle. Polku kulkee alussa lyhyen matkaa Puolustusvoimien alueen kautta. Tämän alueen voi kiertää kartan pinkkiä katkoviivaa seuraten.

Parkki Munasuo Kts. alla oleva kuva, vasen reuna. Tämä ei ole virallinen parkkipaikka. Katso, että auto ei tuki mitään teitä.

Voi kun olisi jo kesä. Tässä mallia vuodelta 2020.

Saaran ja Jannen 10 vinkkiä ultimate Valkmusakokemukseen

Lumikengät ja vaellussauvat ovat loistava apu suoluonnon kokemiseen vuoden ympäri.

Siirry pois pitkospuilta ja nauti luonnon monimuotoisuudesta ”au naturel”.

Ota avuksi erilaiset luontoAPPsit ja löydä eläimille ja kasveille nimet heti paikanpäällä.

Kiikarit, riippumatto ja eväät mukaan! Aina.

Aloita pienesti. Ota lumikengillä suunta suolle heti Suolinnantien parkista ja suuntaa oikealle, kohti sähkölinjoja. Linjojen alta pääset Moronreiälle ja taukotuvalle vievälle metsätielle. Takaisin voit kävellä metsätietä pitkin.

Mene lämpimänä kesäpäivänä retkelle Lamminsuon suolammelle. Siellä koet suoluonnon tunnelman minikoossa. Uikkarit ja köysi mukaan!

Jos kaipaat seikkailua, rauhaa ja reisitreeniä, ota suunta Salaiselle suolammelle. Varaa aikaa noin 4 tuntia reissuun Suolinnantien parkkipaikalta takaisin parkkipaikalle. Uikkarit ja köysi mukaan!

Tarpojan Taival on sinulle, joka haluat kokea kaiken kerralla. Saat tuhrattua tähän reissuun kaksikin päivää jos hyvin käy. Uikkarit, riippumatto ja lumikengät ovat luxusta!

Meloen Valkmusaan? Kyllä! Ota kanootilla suunta Tarkjärvelle. Se on ehdottomasti Suomen kaunein suojärvi.

Tee retki päivätuvalta Kananiemen kalliojyrkänteelle. Jyrkänteeltä näet pitkälle Valkmusan ylle.

Valkmusan kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelmaan vuodelta 2002 voit tutustua vielä tämän linkin kautta.

Loistavia reissuja monipuolisessa Valkmusassa toivottavat Janne ja Saara. Nauttikaa vuoden ympäri!

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s