Makkarsaari, Jonakorpi

Ihan huima paikka löytyi tänään! Makkarsaari. Vaikka se onkin ollut saari viimeksi noin 5000 vuotta sitten, seikkailunhaluisille löytyy täältä tutkittavaa pitkän päivän iltaan saakka. Luolia, kivikautista asutusta, kaunista metsää ja sieniä nyt ainakin alkajaisiksi.

Lähdimme matkaan aamupäivällä, hyvin lyhyen suunnittelupalaverin jälkeen. Pölyisistä ikkunoista nimittäin paistoi sisälle aurinko! Reissukoira Deri huomasi heti että kuvauskalustoa kerätään kasaan, joten se parkkeerasi itsensä ulko-ovelle valmiiksi. Emme raaskineet jättää vanhusta kotiin vaikka pieni epäilys Derin huonontuneesta maastokunnosta olikin. Takki päälle ja menoksi. Automatkalla sillä oli vaikeuksia pysyä paikallaan, niin kovasti se reissuun aina haluaa.

Makkarsaareen vie eläinten ja ihmisten tekemiä heikkoja poluntapaisia. Osa matkasta täytyy taittaa hakkuuaukeilla, mutta rämpimismatkat eivät ole kovinkaan pitkiä. Suurin osa metsästä on kaunista ja helppokulkuista varvikkometsää, tosin tähän aikaan vuodesta kivet ja juuret ovat hyvinkin liukkaita. Kalliojyrkänteelle päästyään on jokainen askel katsottava tarkasti, jäkälät lähtevät kengän alta kuin liukumiinat laitumella.

Tiesimme että alueelta löytyy yksi Kymenlaakson suurimmista lohkareluolastoista, ainakin pituudessa mitattuna. Ja toden totta, sinnehän me hujahdettiin maan uumeniin useammastakin kolosesta!

Sade alkoi ropista ulkona ja vesi valua luolaston halkeamista. Maa muuttui entistäkin liukkaammaksi. Vaatteet märkinä ja aivan kuraisina nousimme milloin mistäkin kolosta päivänvaloon etsimään seuraavaa sukellettavaa onkaloa. Olimme kuin Indiana Jonesit kätketyn aarteen perässä. Aikuistakin saa lapsettaa!

Kalliojyrkänne on noin 140 metriä pitkä. Jyrkänteen alapuolella kulkee polku, toisinaan hieman huonosti maastosta erottuva. Polulta nousee jyrkännettä jopa ylös saakka muutamia helpohkoja reittejä. Käsivoimia ja vakaata askelta kyllä tarvitaan. Aivan ylhäältä näkee paikoin pitkällekin, lähinnä kuitenkin metsäistä maisemaa. Yksi reiteistä päättyy kuitenkin yllätykseen. Pieneen kallioluolaan on kivettynyt ehkä dinosauruksen muna! Löysitkö sinäkin sen?

Valitettavasti tähän aikaan vuodesta päivä ei ole järin pitkä. Vaikka sade ei meitä juuri haitannut, niin pimeys sitäkin enemmän. Jouduimme lähtemään hieman kesken kaiken pois ja monta paikkaa jäi vielä tutkimatta. Palaamme tänne ehdottomasti uudestaan paremman valon toivossa. Derin jätämme kyllä kotiin. Vanhuksen jalka ei enää nouse kaatuneiden puunrunkojen yli ihan niin kuin ennen. Täytyy keksiä helpompia retkikohteita könkkäjalkaisten koirien kanssa kulkeville.

-Saara

Kallioilta länteen möllöttää nykyisin suo, jonka paikalla on kivikaudella sijainnut kahden saaren välissä kulkeva salmi. Muinaisten salmien kalliorannoilta on löytynyt luolamaalauksia, joten tämä vaikutti senkin vuoksi mielenkiintoiselta vierailupaikalta. Lisäksi kallioilta lounaaseen reilun kilometrin päässä olevalla hiekkaharjulta löytyvät Susikopinharjun ja Karhunperseenkallion kivikautiset asuinpaikkalöydökset. Myös Makkarsaarelta on löytynyt kivikautisen asuinpaikan jäännöksiä, mutta siitä myöhemmin.

Marin ja Ilkan blogijuttu Makkarsaaren luolista löytyi googlettamalla ja millainen luolasto tuolta löytyikään! Luolagurut Mari ja Ilkka luonnehtivat Makkarsaaren luolastoa seuraavalla tavalla:

[…] pisin reitti luolaston läpi on nyt mitaltaan noin 33 metriä ja uusi osuus sivuhaaroineen toi kokoispituuteen mukaan noin 18 metriä, joten luolaston kokonaispituus on laskentatavasta riippuen hivenen alle tai hivenen yli 60 metriä. Tilavuudeltaan luolasto ei ole jättimäinen. Se mutkittelee louhikossa verrattain ahtaana eikä avaria, kookkaita tiloja oikeastaan ole, ellei yläkerran viistolattiaista huonetta halua sellaiseksi lukea. Tasoja luolastolla on kolme ja kellarin kohdalla ne ovat pienellä alalla päällekkäin.

Marin ja Ilkan blogijuttu luolastosta löytyy täältä.

Elikkäs, tuolta löytyy kaksi kalliokasaa, joista pienemmästä paistaa päivä läpi. Toinen, isompi kasa on sitten tämä, josta löytyy kolme tasoa. Ja jos nyt oikein tulkitsen tuota luolagurujen kuvausta, niin kävelimme ja ryömimme isomman luolaston ylätason läpi. Tämäkin ylätason reitti on hihavakiolla sen n. 15 metriä pitkä. Ilmeisemmin alakerroksista löytyy vielä kapeita ja vetisiä väyliä, jotka johdattavat johonkin erilliseen kalliohuoneeseen, kellariin. Kuvaukset ovat tuossa jutussa niin hurjia, että ahdistaa jo pelkkä lukeminenkin. Eli ilmeisesti ne mustat aukot siellä luolaston lattialla johdattavat hienoihin paikkoihin 😀 Huomautus rakkaat lukijat ja erityisesti reikäpäisimmät ystäväni. Älkää menkö tuonne valmistautumatta. Pimeään ja kylmään kivenkoloon on kurja jäädä yksin puristuksiin. Kaveri ja oikeat varusteet mukaan ja tutustukaa huolella luolaston kuvaukseen.

Kartta Makkarsaaren luolille

Auton jätimme kuvassa näkyvän P-merkin kohdalla. Tänne johtaa Google maps tästä linkistä.  Jättäkää auto kunnolla tien sivuun, ettei se ole muiden tiellä. Kartalle merkitsimme myös varastorakennuksen, joka on ilmeisesti metsästäjien käytössä. Eli kannattaa tuo kohteliaisuussyistä kiertää jos paikalla on muita ihmisiä. Varastorakennuksen jälkeen nouseva metsätie päättyy kallion päälle hakkuun reunaan. Tästä hakkuun poikki voi huoletta oikaista suoraan kallioille. Oma reittimme kiersi hieman sivummalta. Reitillä kulkiessamme Saara bongasi maastosta mahdollisen kivikautisen asuinkuopan ja merkitsimme paikan talteen. Kotiin päästyämme huomasimme, että samalle kohdalle oli jo Museoviraston karttapalvelussa kirjattu kivikautinen asuinpaikkalöydös vuodelta 2007 ja kuopasta oli löydetty saviastinpaloja, kvartsia ja palanutta luuta.

Makkarsaaren kaakkoisranta on ollut kivikaudella suojaisa ranta Susikopinharju-saaren takana, lounaistuulilta suojassa. Alla olevaan kuvaan nostimme vedenkorkeutta +24 metriä ja Makkarsaaren löydös näyttäisi ajoittuvan vedenkorkeuden suhteen, oman Pyhtäälle tehdyn rannansiirtymäkronologian mukaan n. 5000 vuoden taakse. Museovirasto kuitenkin väittää kyseessä olevan korkeuden ja maaston perusteella varhaiskampakeraaminen asuinpaikka ja heidän arvionsa asuinpaikan iästä vie 7000 vuotta taaksepäin. En uskalla väittää tämän enempää vastaan 😉  

Kuvan keskeltä, nuolien kohdalta liikuttamalla, saa nykyisen kartan sekä 5000 vuotta taaksepäin olevan karttakuvauksen vertailtavaksi.

Meriveden korkeus +24 metriä verrattuna nykyiseen (n. 5000 vuotta sitten)

– Janne

2 thoughts on “Makkarsaari, Jonakorpi

  1. Rakastan näitä paikannimiä!

    Kiitos jälleen kerran. Hyvää Adventtiaikaa teille!

    Bob

    la 28. marrask. 2020 klo 16.57 Kylät ja kivitiet kirjoitti:

    > Saara posted: ” Ihan huima paikka löytyi tänään! Makkarsaari. Vaikka se > onkin ollut saari viimeksi noin 5000 vuotta sitten, seikkailunhaluisille > löytyy täältä tutkittavaa pitkän päivän iltaan saakka. Luolia, kivikautista > asutusta, kaunista metsää ja sieniä nyt ainak” >

    Tykkää

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s