Peltolanmäki Highland -tila sijaitsee keskellä asutusta, aivan tiheän omakotialueen reunamilla. Moni lähellä asuva ei edes tiedä, että naapurina laiduntaa lähes 60 päinen ylämaankarja. Niin hyvin otsatukkaiset kaverit laitumilleen maastoutuvat. Ja mitkä maisemat niillä onkaan hoidettavanaan!

Peltolanmäki Highland -tilan nuori isäntä Sakari, on tilallinen jo kolmannessa polvessa. Tilan töissä avustavat myös Sakarin vanhemmat sekä sisarukset. Ja töitähän riittää. Tilalla on karjan käytössä  laitumia noin 25 hehtaaria sekä peltoja 30 hehtaaria. Kaikki se maamäärä valjastettuna ekologiseen luomutuotantoon. Ylämaankarja syö lähes pelkästään heinää ja sitä ne saavat luonnonlaitumen lisäksi myös oman pellon sadosta. Karjan lanta kiertää lannoitteeksi luomuviljelyyn pelloille ja sieltä takaisin mehevänä märehdittävänä suoraan ammujen heinähäkkiin. Karja kasvaa komeaksi täysin ilman tehotuotantorehuja.

Pääsimme Sakarin mukana laitumille, ammurapsutusreissulle. Valtavat eläimet ovat säyseitä ja suurin osa katselikin meitä vieraita sen enempää kyläilystämme häiriintymättä. Jopa ammumammat vasikoineen päästivät meidät ihan viereen kuvaamaan. Eloveena kiinnostui kamerasta niin paljon, että linssistä sai pyyhkäistä tahmaisen lipaisun jäljet ennen seuraavaa kuvaa.

Ylämaankarja tuli Peltolanmäen tilalle vuonna 2010. Rotu pärjää hyvin kylmissä olosuhteissa paksun turkkinsa ansiosta eikä kaipaa lämpimiä sisätiloja edes kovimmilla pakkaskeleillä. Ylämaankarja on kotoisin Skotlannista ja erityisen hyvä naudan alkuperäisrotu maiseman hoitoon myös vetisillä laitumilla. Peltolanmäen laitumet ovat osin natura-alueella ja Heinlahden rantaruovikko pysyykin kurissa juuri laiduntavan karjan ansiosta. Voiko onnellisempaa lihakarjaa olla, kuin valtavilla luonnonlaitumilla vapaasti ruohoa syövä ammu?

Peltolanmäen Highland -tilan karja siis laiduntaa ulkona ympäri vuoden. Vasikointikin tapahtuu ulkona. Huhti-toukokuun aikana putkahtelevat maailmaan nallekarhun näköiset pikkuvasikat. Juuri ennen H-hetkeä ammumamma ohjataan laitumelta pienempään aitaukseen. Vasikka saattaisi muutoin syntyä mihin tahansa laitumen kolkkaan ja varsinkin Ulla-Helenan mielestä on kaikille turvallisempaa tietää, että pienet ovat valvovan silmän alla elämänsä ensimetreillä. Ulla-Helena puhdistaa rapaisia utareita ja auttaa pientä vasikkaa löytämään ensimaiskut ammumamman maitobaarista. Kun homma hoituu hyvin, voidaan Peltolanmäellä huokaista helpotuksesta. Ainakin seuraavaan poikimiseen saakka. Yleensä kaikki menee hyvin, mutta toki joskus joudutaan poikimisessa auttamaan hieman enemmän. Ylämaankarjalla on tarkka hierarkia ja joskus sarvia kalistellaan oikein porukalla. Tällaisessa tilanteessa ovat varsinkin tiineiden lehmien vasikat vaarassa ja silloin on Peltolan väki jalkautunut pellolle riitoja selvittelemään. Sarvia väistellen.

Jokaiselle syntyvälle vasikalle annetaan nimi ja niiden muistamisessa onkin jo aika työ. Pörröisestä otsatukasta ja sarvista huolimatta jokainen on kuitenkin omanlaisensa persoona. Pieniä tai suurempia tuntomerkkejä on helppo löytää vieraankin, kun hieman tarkemmin ammuja katsoo.  Vanhimmat lehmät tilalla ovat jo 9 vuotiaita ja niiden metkut ovat Peltolanmäellä tuttuja. Uusimpien nimet voi aina varmistaa korvassa olevan merkin avulla ja metkutkin tulevat varmasti tutuiksi pikkuhiljaa, kunhan pörröiset vasikat hieman kasvavat.

Ulla-Helena huolehtii ”otsatukkabuffalon” kauneudesta kampaamalla tukan ojennukseen. Kun kampaaminen Ulla-Helenan mielestä riittää, on Adina asiasta hieman eri mieltä. Lisää kampausta, kiitos! Lopulta Adina kuitenkin suostuu kuvattavaksikin. Kaunis tukka tuli!

Huomaamatta ilta on ehtinyt pitkälle. Aurinko laskee ja ammut haukkaavat iltaheinää kultaisen kimmeltävällä laitumella. Lintujen sirkutus kuuluu kevätillassa… ja Sakarin varpaat on hoidettu tehokkaasti hellivällä mutakylvyllä. Mulla ja Jannella saappaat pelasti varpaat pahimmilta mutakylpykuopilta.

-Kesäterkuin Saara

 

Olen kantanut väsyneenä perheenisänä niin monta 400 g:n jauhelihapakkausta marketista kotiin, etten jaksa edes muistaa. Myös grillimme on tutustunut vaikka minkälaisiin kauppojen lihatuotteisiin. Vaikka olen itse mainostanut Sakarin tuotteita, ja todennut ne kaikinpuolin erinomaisiksi, niin arjessa ostopäätökset ovat puhuneet toista kieltään: Siltis ja Sutelan Prisma ovat saaneet suurimman osan lihahankintojeni euroista.

Jokin aika sitten tein lihanostajan ryhtiliikkeen ja hankin Sakarin ammuja 15 kg jääkaappiin ja pakastimeen. Ensikosketus superherkkuihin tapahtui kun ostin Sakarilta 2 kg:n naudan rintapalan ja hellästi lämmittelin sitä 100 asteen tuntumassa uunissa ehkäpä sen 8 tuntia, ja hyvillä mausteilla nautimme nyhtönautaherkun viimeiseen muruun asti.

Suurin osa jauhelihasta on tullut minulle pakasteena. Liha pakastetaan suoraan teurastamolla, jolloin voin ostaa samalla helposti suuremman erän. Vähärasvainen liha säilyy pakastimessa erittäin hyvin (n. vuoden, mutta kuka sitä nyt niin pitkään siellä ehtii pitää :D) Saara ei pidä medium-pihveistä, mutta hän on muutaman kerran säikäyttänyt minut pahemman kerran, kun on ilmoittanut, että sulattamani Ylämaankarjan jauheliha tuoksuu ja näyttää siltä, että sitä tekisi mieli syödä raakana 😀 Totuuden nimissä on kyllä sanottava, että en pystynyt viimeisimmästä lasagnesta sanomaan, että pöydällämme oli Ylämaankarjalasangea. Lihasta sanotaan, että maku on riistaista, mutta maku ei mielestäni ole samalla tavalla vahva kuin esim. hirvellä tai villisialla. Liha on kauniin tummanpunaista. Ylämaankarjasta saa taivaallisia pihvejä ja muita uuniherkkuja.

Jauheliha maksaa esim. 15 € /kg (tilanne kesäkuussa 2018), joten lihan kilohinta on korkeampi kuin markettien perusjauhelihojen. Jos on mahdollisuus hieman panostaa lihan laatuun, niin tässä on oiva tilaisuus. Liha on supereläinystävällisesti tuotettua. Karja ei kärsi esim. talvella pienissä karsinoissaan. Vasikat saavat viettää lapsuutensa emojensa hoivassa vapaana laitumella. Liha on laadultaan huippua, luonnonmukaisesti tuotettua ja se on läheltä! Lupaan itse pysyä Sakarin asiakkaana. Toivottavasti saan kavereita, ja saamme omilla ostopäätöksillämme autettua tällaisia pientiloja ja nautittua sen huipputuotteista myös jatkossa.

Peltolanmäen Highland -tila löytyy osoitteesta Huutjärventie 240, Pyhtää. Google mapsin linkki tilalle löytyy tästä. Huutjärventieltä ei ole pihaan osoittavaa kylttiä, joten käänny vain rohkeasti pienemmälle tielle. Ensimmäiset aidatut laitumet tulevat näkyviin käännöksen jälkeen heti vasemmalla, joten ei jää kyllä epäilys siitä, että onko tullut oikeaan paikkaan.

-Janne