Pyhtään oma Kaunissaari

Kaunissaaremme on ehdottomasti Pyhtään tunnetuin ja samalla tuntemattomin aarre. Tunnetuin siksi, että sinne matkustaa vuosittain tuhansia matkailijoita nauttimaan saaristotunnelmasta niin omilla veneillä kuin yhteysaluksillakin. Tuntemattomin siksi, että monikaan ei tiedä saaren olevan pyhtääläistä antia. Jopa virallinen aviisimme on lahjoittanut saaren muutamaankin otteeseen naapurikunnalle. Aika noloa.

Varoitan jo heti näin alkumetreillä, että tämä juttu on piiiitkä. Kuviin olen valinnut sitä Kaunissaarta, jota haluaisimme nähdä eniten. Kuvien ulkopuolelle jää toisinaan jotain sellaista, joka ei ihan niin silmiä hivele.

Lähdimme matkaan oman perheen ja kahden lainalapsen voimin, siis 6 henkilöä yhteensä. Yhteysalus toi meidät Kaunissaaren rantaan lauantaina aamupäivällä ja takaisinlähtö oli sunnuntaina iltapäivällä. Mukana oli telttoja, riippumattoja, kasa eväitä, ripaus seikkailumieltä ja tietenkin reissukoira Deri. Edellisestä Kaunissaaren reissusta oli kaikilla kulunut aikaa eikä kukaan meistä ollut kolunnut saarta koskaan läpikotaisin.

Kävelimme saaren itärannalla sijaitsevalle telttailualueelle suoraan lautan rantauduttua. Sinne on matkaa satamasta reilut kaksi kilometriä. Matka taittui pääosin hiekkatietä pitkin ja loppumatkasta hieman kapeampaa metsätietä kulkien. Perille on viitoitukset ja niiden avulla löytää kyllä määränpäähän.

Löysimme isolta rantakaistaleelta hyvän ja tasaisen paikan teltoille helposti. Tilaa rannalla kyllä on. Kyseisenä viikonloppuna ei ollut ruuhkaa ainakaan telttailijoille varatulla alueella vaikka olimme siihenkin varautuneet. Kaunissaaressa oli nimittäin Majapäivä. Majalla oli tarjolla ohjelmaa ja esiintyjiä koko päiväksi.

Telttailualue on kunnan hoidossa, mutta alueen naapurissa oleva mökkikylä pitää hieman silmällä myös telttailualueen käyttöä. Ja hyvä niin, sillä telttailualueella on tosiaan parantamisen varaa. Kauniin rannan ovat porsastelevat retkeilijät sotkeneet, kuulemma viimeksi juhannuksena oikein urakalla. Mökkikylän yrittäjäpariskunta ja saarelaiset tekivät valtavan työn siivotessaan sotkuja. Vieläkin rannalla näkyy useita nuotiopohjia, joissa on poltettu kaikenlaista roskaa teltoista kaljatölkkeihin. Pulloja, tölkkejä ja vessapaperia löytyy vähän joka pusikosta. Nuuskapussit ja tupakantumpit peittävät rantaa pehmeän rantahiekan ohella. Yäk.

Telttailualueen grillikatos on ehdottomasti uusimista vailla. Uusi onkin ilmeisesti jo tilauksessa, eli malttakaa vielä mielenne. Kuivan maaston takia emme olisi tulia tehneet, mutta eipä kyseinen katos houkutellut siihen muutenkaan. Yksi uusi puucee on jo alueelle tehty, edellisiä hyyskiä tuskin kukaan on uskaltanutkaan käyttää useampaan vuoteen! Huh. Toki uudenkin puuceen tyhjennys ja huolto olisi varmasti tarpeen aika-ajoin. Parannusta siis ilmeisesti luvassa telttailijoiden tarpeisiin. Ihan syystäkin.

Kasasimme oman telttakylämme valmiiksi iltaa varten ja pienen evästauon jälkeen lähdimme kiertämään saarta. Kuljimme rantaa ja polkuja pitkin aivan saaren pohjoiskärkeen. Sinne vievän tien varrella on muutamia mökkejä ja upeat mustikkamaastot. Jos vain olisi niitä mustikoita! Kuiva kesä on kuitenkin tuonut jo ruskan ja sitäkin ihailemalla matka taittui nopeasti.

Pohjoiskärjestä löytyy loisto sekä aivan mahtavat maisemat moneen suuntaan. Upealla hiekkarannalla voi ottaa vaikka rentouttavat unet. Täällä ei ollut muuta kuin rauhaa ja napakan leppeää koillistuulta. Istuimme rantahiekalla ja nuoriso käytti energiaansa kiipeämällä loiston tasanteelle ihailemaan maisemia. Ihan täydellistä.

Pohjoispäästä, merenpohjasta, löytyy höyrylaiva Toraksen hylky tai ainakin sen jäänteitä. Hylylle on järjestetty toisinaan sukelluskurssejakin. Rantahiekassa huhutaan lepäävän Ruotsinsalmen meritaistelussa kuolleiden merisotilaiden jäänteitä. Näkymä hiljentää kauneuden äärelle kaikesta historiastamme huolimatta, tai sitten juuri siksi.

Illan tullen hilpasimme mökkikylän Cafe Mustikkaan iltakaakaolle ja tekemään pienen haastattelun. Lomakylä ja siellä toimiva Cafe Mustikka pyörivät tänä kesänä ensimmäistä kertaa uusien omistajien Kirsi ja Tommi Hevossaaren voimin. Hevossaarilla on yli 20 vuoden kokemus aikaisemman kahvilansa, Cafe Segelin pyörittämisestä Kotkan Sapokassa. Lomakylän kausi alkaa huhti-toukokuun vaihteesta ja kestää pitkälle syksyyn. Lomakylästä voi mökin lisäksi vuokrata myös saunan. Hevossaaret toivottavat uudet vierailijat tervetulleiksi mökkeilemään tai telttailemaan viereiselle telttailualueelle.

Nuorison ilta jatkui vielä pitkään ja mikäs siinä kun kesälomaakin oli jäljellä. Uimaan uskaltautui koko porukka ja Mussalon sataman valoja kuvailtiin vielä pilkkopimeälläkin rannalla. Me ”vanhat kävyt” mentiin kyllä nukkumaan huomattavasti aikaisemmin.

Sunnuntaina ehdittiin vielä paljon. Kun nuoriso oli kammettu ylös, leiri purettu ja paikat siistitty, kävelimme hissukseen joka niemen ja notkon kautta takaisin sataman suuntaan.

Pötköttelimme Pitkäniemessä rantakalliolla ja kiipesimme vanhaan tulenjohtotorniin. Kuljimme kalastajakylän kapeiden kujien kautta ihastellen maisemia sekä kauniita vanhoja rakennuksia. Kalastajakylä on kokonaisuudessaan perinnemaisemaamme ja myös suojeltu nähtävyys. Aivan sataman rannassa on pieni museo ja muutamia käsityöläispajojakin tutkittavaksi.

Pitkäniemen vanha tulenjohtotorni on rakennettu 1930-luvulla. Tornin vierestä löytyy kenttälinnoitettu tuliasema, joka on käytännössä kasa jäkäläpäällysteisiä kiviä ympyrän muodossa. Tällaiset muistot maamme historiasta kuitenkin aina pysäyttää. Kun katsoo kohti Suursaarta, voi muistella isovanhempien tarinoita ajasta, jolloin moni asia oli toisin.

Laitan teille tähän yhden kuvan omista isovanhemmistani, juurikin jostain lähivesiltä kuvattuna. Kuvasta saattaa löytyä muitakin tuttuja pyhtääläisiä. Kuvan takana lukee: Suursaareen meno juhannuksena 1938.

Ennen yhteysalukselle lähtöä kävimme pitsalla Kahvila Merituulessa. Kaupasta sai vielä suklaata ja jätskit jälkkäriksi. Kauppaa ja kahvilaa pyörittävä Ville Laakso kertoi toiminnan alkaneen vuonna 2003 ja pitsauunit lämpenivät ensimmäistä kertaa kaksi vuotta myöhemmin. Pasi Kinnunen, toinen kauppa-kahvilan omistajista, pyörittää lisäksi Kaunissaaren Majaa, jonka avajaisia vietettiin jo vuonna 1955.

Vaikka eväät siis unohtuisivatkin kotiin, saaresta saa kyllä täydennystä moneen makuun. Kaunissaaren palveluista löytää tietoa vaikkapa täältä ja täältä.

Tähän ”fiilis”-osion loppuun pieni yhteenveto minulta. Kaunissaari on upea. Sen luonto on kaunis ja potentiaali matkailuun, sekä reppureissaajan että luksusmatkaajan näkökulmasta, monipuolinen. No mikä sitten ”mättää”? Edellisestä vierailukerrastani oli monta vuotta. En tiedä oliko aika kullannut muistot vai onko paikka päästetty vähän rapistumaan?

Saaren ykköstavoite on saada alueelle matkailijoita. Matkailijat käyttävät palveluita, jotka tuovat rahaa yrittäjille, jotka tuottavat parempia palveluita ja ehkäpä jopa elättävät sillä itsensä. Koko saari on niin pieni, että kaikkien tahojen on syytä puhaltaa yhteen hiileen ja tehdä kaikkensa hyvän kokonaiskuvan luomiseksi.

Reissummehan jo alkoi äärettömän huonolla yhteysalusliikenteellä. Tai siis itse aluksissa ei ole mitään vikaa, mutta aikataulut! Saareen on vaikea päästä ilman omaa venettä sillä aikataulut ovat lähes mahdottomat päiväreissaajan näkökulmasta. Tähän toivottavasti tulee parannusta pian tai ainakin viimeistään silloin, kun Keihässalmen nykyaikainen saaristolaiskylä valmistuu. Kaunissaari kaipaa parikseen jotain johon kiinnittyä Pyhtäällä ja josta saisi lisävoimaa. Luonteva yhteys Pyhtäältä Kaunissaareen olisi juurikin Keihässalmen kylä. Uutta ja vanhaa sopivalla twistillä.

Satamakonttorin luulisi olevan paras paikka kaikenlaiselle infolle ja vierailijoiden monipuoliselle opastukselle. Ikivanhat esitteet ja hieman nuiva vastaanotto ei auta mukavan ja leppoisan matkailumielikuvan luomisessa. Toki emme olleet veneellä liikenteessä mutta vaikuttaako se asiakaspalveluun…

Puuceet tai niiden puute. Satamasta hieman kauemmas kulkiessa huomaa, että puskat ovat kovassa käytössä. Saaren pohjoispäähän kulkiessa ei vastaan tullut yhtään paikkaa mihin pyllynsä kallistaa. Ehkäpä ihan sinne kärkeen olisi syytä edes yksi pystyttää. Perille vie hyvä tie ja pohjoiskärki on varmasti monen retkikohde saarella. Siellä ehkä myös vietetään hetki aikaa tai evästellään.

Museo. Ainakin ulkopuoliset laiturirakenteet kaipaavat korjausta. Huonompijalkaiselta rouvalta jäi menemättä, sillä puurakenteet notkuivat niin pahasti. Ihmettelimme yhdessä myös miten pallokalat ym. etelän ihmeet liittyvät kotoiseen saaristoomme.

Roskattomuuden ja yleisen siisteyden luomisessa me vierailijat olemme avainasemassa. Jokainen siivoaa jälkensä ja vähentää saaren kuormaa omalta osaltaan. Kaikki, siis KAIKKI roskat joutuu JOKU viemään saarelta pois omalla veneellä tai yhteysaluksella. Mutta, saarelaisten olisi ehkä itsekin syytä hieman katsoa maisemaa vierailijan silmin. Miltä satama-alue näyttää? Millaisen kuvan yleiset alueet antavat? Onko siellä sellaista tavaraa, joka on ollut menossa pois jo pitkäänkin? Nyt ensivaikutelma ei ole sellainen, josta jäisi vierailijalle arvokkaan ja suojellun kalastajakylän tunnelma.

Tuohon yleiseen siisteyteen voisi auttaa myös ennakointi. Pyhtään kunta voisi palkata nuoria kesätyöntekijöitä saareen siistimään ranta-alueita ja ainakin juhannukseen olisi syytä varautua isommalla miehityksellä, niin siistimisen kuin jäteopastuksenkin osalta. Samaan tyyliin kuin Saaristomarkkinatkin hoidetaan, eli hyvin.

Positiivistakin on paljon. Moni vanha asuinrakennus on selvästi rakastettu ja hyvin hoidettu. Talojen pihat ovat pääsääntöisesti kauniita ja siistejä ja niitä on ilo ihastella. Tiet ovat hyvät ja opasteilla löytää perille. Uusi satamalaituri ja aallonmurtaja näyttävät hienoilta. Cafe Mustikasta jäi hyvä mieli ja suu makeaksi. Kahvila Merituulessa oli tosi siisti puucee ja hyvät pitsat. Eräs ystävällinen nainen opasti satamassa meitä reppureissaajia avuliaasti. Molemmilla yhteysaluksilla oli mukava henkilökunta. Juttelimme ystävällisten yrittäjien kanssa, jotka todella haluavat panostaa laatuun ja kehittää saarta, tarjota palveluita joka kukkarolle.

– Saara

Kuten Saara kirjoitti, yhteysalusliikenteessä on veneettömän vierailijan näkökulmasta paljon parannettavaa. Maksullista vuoroliikennettä saareen ei ole enää tarjolla, joten matkailijat ovat ilmaisen yhteysaluksen varassa.

Kun huomioi sen, että aluksella tulee olla n. 15 minuuttia aikaisemmin paikalla ja aluksesta poistumiseen menee viitisen minuuttia, niin alla olevassa taulukossa näkyy, kuinka kauan päiväretkeilijä ehtii saarella aikaa viettää.

aika-kaunissaaressa2.png

Maanantaisin ja torstaisin ehtii saaressa oleskella riittävän ajan, mutta muina päivinä aikaa on niukalti tai ei ollenkaan. Loma-aikojen ulkopuolella viikonloput ovat tärkeitä: lauantain kaksi tuntia on kyllä liian lyhyt aika  kun ottaa huomioon, että merimatka kestää n. kolme tuntia. Kahdessa tunnissa tulee kiire jos haluaa käydä esim. saaren pohjoispäässä, mennä uimaan uimarannalle tai käydä kahvilla Cafe Mustikassa. Juuri nämä hiljaisemmat paikat täydentävät Kaunissaaren tunnelmaa.

Meriset Oy:n laivuri Kari Auvinen totesi lehtihaastattelussa (KySa 27.7.2019), että yhteysalusliikennettä ei ole suunniteltu turisteja vaan asiointiliikennettä varten. Tässä hän on varmasti oikeassa. Moni muistaa ajan kun tuurimoottoreita lähti Kaunissaareen Kotkan Sapokasta useita päivässä. Kaunissaaren majan yrittäjä, ravintoloitsija Pasi Kinnunen ajatti tällöin 11 vuoden ajan Vire-alusta Sapokan ja Kaunissaaren välillä. Lähtöjä oli tosiaan kesäisin kolme päivittäin ja juhannuksena jopa viisi.

Vire on kuitenkin nyt myyty Helsinkiin. Kinnunen mainitsi, että syitä Viren myyntiin oli useita. Keskustelussa esille tulivat mm. tiukentuneet ja kustannuksia kasvattaneet turvamääräykset ja nykyisen reittiliikenteen maksuttomuus. On ymmärrettävää, että maksuton yhteysalusliikenne vie matkustajia pois maksulliselta liikenteeltä.

Ja sitten vielä muutama sana yhteysaluksen aikataulun ulkoasusta: Finferriesin laatikkoaikataulu on melko haastava. Sen tulkitsemiseen annetaan apua Kotkan matkailuneuvonnassa lähes päivittäin 🙂 Tästä motivoituneina, teimme oman, kenties hieman selkeämmän aikataulun Kotka – Kaunissaari – Kotka -yhteysalusliikenteeseen.

aikataulu_finnferries_kotka_kaunissaari2.png

Oma aikataulumme:

aikataulu-uusi-kuusinen-kaunissaari2

Yhteysaluksen lähtöpaikka näkyy alla olevassa kartassa ja Google maps ohjaa perille tästä linkistä. Lähtöpaikan vieressä on yhteysaluksen asiakkaille tarkoitettua pysäköintitilaa. Nämä paikat ovat usein varattuja ja Juha Vainion kadun varrella näkyy myös pysäköityjä autoja. Kuusisen satamassa ja osalla matkaa Juha Vainion katua on voimassa pysäköintikieltoja, joten saapumiseen ja auton pysäköintiin kannattaa varata aikaa. Kaikki halukkaat eivät aina mahdu aluksen kyytiin, joten kannattaa tulla ajoissa paikalle.

kartta-kuusinen.png

– Janne

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s