Paahtavan kuuma heinäkuinen päivä ajoi meidät pienelle veneajelulle. Merikarhuiksi meistä ei aivan ole, joten pikkuprutkumme suuntasi lyhyen ajomatkan päähän Kuussaareen. Kävimme siellä jo talvella tekemässä vähän alustavaa tutkailua ja aivan jutun lopussa onkin muutama hyytävä kuva siltä reissulta.

Kuussaari on noin 25 hehtaarin kokoinen saari ja suurin osa siitä on vapaasti retkeilijöiden käytössä. Länsirannalla on mökkejä, mutta niiden tontit ovat jokseenkin pienet. Jos pysyt poissa pihapiiristä hyvien tapojen mukaisesti, olet yhteisellä maalla ja voit retkeillä vapaasti. Nuotiopaikkoja saareen ei saa tehdä. Sitä varten rantalaiturin läheltä löytyy upea grillimaja. Sinne mahtuu isompikin seurue kerrallaan.

Kuussaaresta löytyy monenlaista maastoa. Silokalliot aivan rannassa, erityyppiset metsät sekä jäkäläiset kalliot keskemmällä tekevät pienestä saaresta kiintoisan koko päivän retkikohteen. Rannalta löytyvät grillikota polttopuineen, puuseet sekä venelaituri, joten turha piipahtaa vain hetkeksi. Täällä viihdytään pidempäänkin.

Kiersimme saaren vapaita rantoja pitkin. Poikien hypellessä kivikossa, etsin aarteita rantakallioilta ja ihmettelin valtavaa kukkien runsautta. Suurin osa niistä oli puutarhakarkulaisia ja jo kukkineita. Muutamaa viikkoa aiemmin ranta olisi ollut varmasti upeassa väriloistossa. Puutarhakarkulaisista sen sijaan voidaan olla montaakin mieltä. Niiden valtaamat alueet köyhdyttävät omaa luonnollista lajikirjoamme ja muuttavat ympäristöä esimerkiksi niin, että kotimaiset perhoset eivät saa kaipaamaansa ravintoa näistä karkulaisista. Vieraslajeista voit lukea lisää täältä.

Rantavedet olivat reissupäivänämme aivan sinilevän valtaamia, ja vaikka uimaan olisikin ollut mukava päästä niin meni se päivä näinkin. Valtavat siirtolohkareet rannassa ja syvemmällä saaressa innostivat kiipeilemään ja testaamaan uskallusta. Kaverin kanssa intoutunut yllytyshulluus kaipasi toisinaan hieman aikuisen suitsintaa…

Saaren historia on mielenkiintoinen, tai olisi jos siitä löytyisi lisää tietoa. Siellä on nimittäin toiminut alkoholistiparantola, ilmeisesti joskus 1800-luvun lopulta 1900-luvun puolelle. Kuussaaresta löytyykin useita hyvin säilyneitä kivijalkoja niiltä ajoilta, mutta muuta tietoa parantolasta on saatavilla huonosti. Vinkatkaa ihmeessä jos teillä on jotain tietoa asiasta. Meitä ainakin jäi askarruttamaan että miten nuo valtavat rakennusten kivijalat on kuskattu saareen? Jäitä pitkin varmaankin… mutta mistä? Ja kuka? Jäimme myös miettimään luolaa, josta meille vinkattiin, mutta emme sitä tällä reissulla ainakaan löytäneet…

Tässä vielä lupaamani kuvat talvelta. Tuo retkipäivä oli jäätävän kylmä ja reissukoira Deri jouduttiin lopulta kantamaan kotiin. Itsekin olisin mielummin jäänyt grillikotaan syömään eväitä ja odottamaan kevään tuloa.

– Saara

Kuvaan on merkitty laiturin ja grillimajan sijainti saaressa. Laituriin tullessa on hyvä muistaa, että lännessä (laituria kohti ajettaessa oikealla) on kiviä. Kuussaaren laiturin sijaintia voi tarkastella myös Retkikartan linkistä täältä.

Jos saareen mielii talvella, joutuu reittiä hieman suunnittelemaan. Lyhyin reitti mantereelta saareen kulkee Pukasalmen niemen kärjestä (Google maps), josta matkaa Kuussaaren grillimajan rantaan on n. 800 metriä (vihreä viitoitus). Tämä reitti ei ole kuitenkaan useimmille mahdollinen, sillä Pukasalmen niemen kärjessä sijaitsee Kuussaaren venesatama, joka on suljettu portilla (ks. ankea kuva alla). Aivan portin vasemmalta puolelta kulkee kahden kiinteistön välistä polku rantaan (musta viitoitus). Kohtelias retkeilijä näkee kuitenkin hieman vaivaa, ja kiertää rakennukset tyhjän tontin kautta (pinkki viitoitus). Autot on syytä ajaa kunnolla hiekkatieltä sivuun.

Mantereella olevan ja aidatun Kuussaaren venesataman maa-alueen omistaa Pyhtään kunta. Näkisin, että Kuussaaren talvikäyttöä ja saavutettavuutta parannettaisiin sillä, että sallittaisiin edes jalankulku venesataman läpi. Tuntuu omituiselta, että Kuussaaren venesatama on täysin suljettu, kun taas vajaan kahden kilometrin päässä oleva, paljon isompi Päkinranta, on taas avoinna kaikille.

Saaressa sijaitseva upea grillimaja on myös talvella elämys. Nämä ovat niitä Pyhtään retkeilyaarteita, jotka tulisi olla helposti löydettävissä ja helposti saavutettavissa, jotta mahdollisimman moni pääsisi niistä nauttimaan.

Mukavaa reissua!

– Janne