Piiitkästä aikaa saimme nauttia auringon pienestä pilkahduksesta pimeyden keskellä ja silloinhan me otettiin tietysti reissukoira Deri matkaan ja napattiin kartasta ”ihan joku paikka vaan” päivän reissukohteeksi.  Vasta satanut puhdas lumi oli ihana lisä valoisan vapaapäivän vietolle.

Aamun pikavalinnassa arpa osui Vaskovuolteen kohdalle. Kartta ei paljoakaan luvannut, mutta sinnepä silti suunnattiin. Aikaa oli tänään käytettävissä vain vähän, mutta löydettiinpä paikka jonne on ihan pakko palata vielä uudestaankin.

Vaskovuolle löytyy historiallisista maisemista, Hirvikosken yläjuoksulta. Aivan lähettyviltä on inventoinneissa löydetty useita tykkiasemia ja muita 1700-luvun sotalöydöksiä. Tämä paikka on niin selvästi maastosta erottuva, että moni muukin on paikan varmasti reissuillaan jo huomioinut. Samalla saarekkeella on myös Kymijoen perkauksesta syntyneitä ja siirrettyjä lohkareita, joten saattaapi olla että kivilatomukset ovat siihen liittyvää rakennelmaa. Vanhemmalta ne kuitenkin näyttävät.

Museoviraston karttapalvelussa ei löytämäämme kivirakennelmaa kuitenkaan ollut, joten yllätys oli melkoinen kun polkua kulkiessamme paljastui ensin vanhoja joenuomia painaumina maastossa ja hetken päästä huima kivirykelmä pienen saarekkeen korkeimmalla kohdalla. Mehän odotimme näkevämme vain pienen (ja tylsän) saarekkeen joessa.

Alue on suhteellisen pieni ja helppokulkuinen. Polkuja risteilee sinne tänne ja jos haluaa polulta poiketa, ei silloinkaan kauas eksy. Kukkulan laelle kannattaa ehdottomasti kiivetä, mutta jokainen ihan omalla vastuullaan. Konkeloita ja liukkaita kiviä on riittämiin.

Aivan pienen saarekkeen kärjestä näkee Vaskovuolletta joka suuntaan. Siellä voi nauttia lyhyen talvipäivän viimeisistä auringonsäteistä rantatöyräällä istuskellen ja suunnitella vaikkapa tulevia reissuja ihan tähän lähiluontoon.

Kiviin porattuja reikiä löytyi toistakymmentä ja niiden synnyn yhdistimme siis Kymijoen perkaukseen 1930-luvulle. Koko saarekkeen läpi kulkeva ”juoksuhauta” reunakivineen on myös aikamoinen voimannäyte tehtynä ilman kaivinkoneita ja muita nykyajan vempaimia. Mutta miksi se on tehty? Aika loppui hieman kesken tällä tutkimusreissullamme, mutta palaamme vielä asiaan…

…sillä nämä historiaa huokuvat paikat vievät aivan mennessään! Netin syövereistä ja erilaisista arkistoista on kaivettavana kaikenlaista tietoa ja niihin uppoutuessaan huomaa helposti tunti toisensa perään hurahtaneen ihan siivillä.

Matkalta löytyi tämä vielä jotakuinkin muotonsa pitänyt laiturin kiviarkku tai ehkäpä sittenkin kalasumppu. Matalan ja heikosti virtaavan veden äärellä se vielä sinnittelee muutaman vuoden. Olisi kiva tietää milloin tämä on vielä ollut käytössä tai ylipäänsä mihin tarkoitukseen se on rakennettu. Osaako joku paikallinen kertoa?

Tältä retkipäivältä otimme kuitenkin talteen jokaisen auringonsäteen ja niiden voimin jaksaakin taas hetken tallata tässä pimeydessä.  Talviaikaan juttuja tulee hieman harvemmin sillä päivien valoisat tunnit eivät riitä kaikkeen siihen retkeilyyn mitä haluaisimme vapaa-ajallamme harrastaa ja mistä haluaisimme teille kirjoittaa.

– Saara

Google maps ei aivan opasta perille asti, vaan linkki vie rantaan laskevan hiekkatien alkuun (kartalla vaaleanpunaiset nuolet). P-merkin kohdalla autolla ajettava tie päättyy ja autotien päässä on hyvin tilaa useammallekin ajoneuvolle.

Karttaan on merkitty vielä saarekkeen pää ja tuo korkein kohta (jota ei kyllä voi vahingossa ohittaa).

Mukavia reissuja!

– Janne