Kymijoki, Suomen Amazon. Saimme muutamaksi viikoksi lainaan inkkarikanootin ja pääsin minäkin vihdoin joelle melomaan. Jannelle tämä upea joki onkin jo tuttu, mutta minä olin kuin Liisa Ihmemaassa ja melominen jäi lopulta tyystin Jannelle. Keskityin vain ihastelemaan maisemia ja ottamaan paljon kuvia. Vanhalla kamerallani. Kastumisen vaara on aina olemassa, vaikka yhtään kovempaa virtaamapaikkaa ei tälle pätkälle osukaan.

Stockforsista saa hyvin laskettua kanootin vesille sille varatulta laskupaikalta. Autolla pääsee aika lähelle rantaa ja kantomatka jää suht lyhyeksi. Hyvä niin, sillä kanoottia ei kyllä huvittaisi kantaa yhtään ylimääräistä metriä minkäänlaisessa maastossa.

Stockforsin punatiiliset rakennukset ovat minusta upeimpia juurikin täältä ”nurjalta” puolelta. Olemme käyneet täällä usein kuvaamassa kaunista maisemaa sekä katsomassa lepakoita. Voimalan alapuolella on nimittäin ihan paras paikka lepakoiden bongaamiseen. Yöhämärässä veden pinnalla käy vilske ja suhina kun lähes äänettömästi lentävät lepakot saalistavat pientä yöpalaa.

Stockforsin kohdalla on joen varrella pitkän matkaa nähtävissä vanhoja puuhiomon aikaisia rakennelmia. Puuhiomon tarinasta Päivi ja Reino Uusitalo jakoivat artikkelin, joka on luettavissa täältä.

Joki virtaa hiljalleen ja jos haluaa vain nauttia rauhallisesta menosta ei melalla tarvitse paljonkaan tehdä muuta kuin ohjausliikkeitä. Joki on kapea ja siellä täällä näkyy vanhoja laitureita sekä venesuojia. Niistä suurin osa on valitettavasti kurjassa kunnossa ja voi vain kuvitella kuinka vilkasta liikennettä joella on joskus aikanaan ollut.

Puut kaartuvat pitkälle joen ylle ja tunnelma on tosiaan kuin Amazonin sademetsässä. Välillä on hieman väistettävä vedessä makaavaa puunrunkoa tai heinätupsasta. Krokotiilin odottaa näkevänsä heti seuraavassa joen mutkassa…

Kirkonkylän jälkeen joki hieman avartuu ja paikoin leveneekin. Hetken aikaa moottoritien pauhu peittää alleen kaiken rauhan ja linnunlaulun. Hiljaisuuden jälkeen se tuntuu lähes sietämättömältä, mutta onneksi alajuoksua pidemmälle mentäessä autojen äänet pikkuhiljaa kaikkoavat. Linnun laulu kuuluu jälleen ja yhtäkkiä joentörmältä nousee harmaahaikarakin lentoon, aivan kanootin edestä.

Strukan sulkuja lähestyttäessä joessa on paikoin paljon puunrunkoja ja risuja vedessä. Vauhti on verkkaista joten ne kyllä huomaa ajoissa. Aivan rannan tuntumassa on muutamia asumuksia ja niiden laitureita, mutta muuten maisema näyttää autiolta. Voisi kuvitella olevansa kilometrien päässä lähimmästä asutuksesta. Ihanaa.

Strukalla kanootin nostaminen vedestä onnistui laiturin päästä. Auton ja trailerin saa aivan laiturin viereen, joten pitkää matkaa ei täälläkään tarvitse tavaroita kantaa. Strukan suluista teemme jutun sitten ihan erikseen.

-Saara

Reittimme kulki Stockforsista Strukan suluille. Tätä Kymijoen osuutta on kehuttu kovasti mm. Suomi meloo -tapahtuman osallistujien toimesta. On sitä joku väittänyt myös Kymijoen kauneimmaksi etapiksi. Melontamatka ei ole pitkä, ainoastaan n. 4 km. Inkkareilla melontaan menee alle tunti, mutta saa reitillä käytettyä kauemminkin aikaa. Kun melomaan lähdetään, kiire jää rannalle. Välillä tuntuu, että osa melojista on unohtanut tämän, kun ahmitaan kilometrejä, eikä pysähdytä ihailemaan ainutlaatuista luontoa.

Stockforsin laskupaikalla (kohtaan A) pääsee Google Mapsin linkistä täältä. Auto jää mäen päälle kohtaan A, josta johtaa joen rantaan kapea hiekkatie. Kanootit lasketaan jokeen kohdasta B.

Melontareittimme päätimme Strukan suluille, joka löytyy Google mapsin linkistä täältä ja alla näkyvän karttakuvan kohdasta D. Retkikartan linkki Strukan suluille löytyy täältä (älä käytä mobiiliversiota kun kartta aukeaa).

Hauskinta on tietysti meloa alavirtaan, jolloin lähtö Stockforsista (kartakuvan kohta C) ja päätepiste Strukan suluille. Tämä vaatii kuitenkin hieman logistista suunnittelua 😀 Tällöin joudutaan ajamaan kahdella autolla ja mennessä Stockforsiin, jätetään toinen auto Strukan suluille ja toinen lähtöpaikkaan Stockforsiin. Tai sitten mennään yhdellä autolla ja jätetään Strukan suluille menomatkalla polkupyörä, jolla reissun päätteeksi haetaan auto Stockforsista. Pyörällä matka kestää n. 15 minuuttia ja matkaa on 4,8 km (pyöräreitin ohjeen löydät täältä).  Stockforsiin voi mainiosti myös kävellä. Strukan suluille tultaessa kanooteilla, reippaillaan Stockforsiin vajaan tunnin kävelymatka hakemaan auto. Hyvää kuntoilua 😀

Reissun voi aloittaa ja päättää myös samaan pisteeseen, nimittäin virta ei ole tällä reitillä voimakas. Kanootit voi laskea vesille Strukan suluilla ja meloa ylävirtaan Stockforsiin ja ”lasketella” alaspäin takaisin Strukan suluille.

Kanootit jaetaan kajakkeihin ja kanootteihin. Kanootteja kutsutaan usein myös inkkareiksi. Kajakkeja melotaan kaksilapaisilla meloilla ja ne ovat kannellisia. Kajakkeja on yhden ja useamman melojan malleja. Kanootteja melotaan yksilapaisilla meloilla ja yleensä kanootit ovat ilman kansipeitteitä. Kanootteja on myös yksinmelojille, mutta tyypillisin joella nähtävä kanootti on kaksinmelottava ”inkkari”, jossa melotaan penkeillä istuen.

Jos sitten herää kysymys, että mistä ihmeestä niitä kajakkeja/kanootteja voi vuokrata/kokeilla, niin Pyhtään melojat järjestävät alueella välinelainausta ja mm. erilaista kurssi- ja retkitoimintaa. Pyhtää melojien kotisivut löytyvät täältä ja FB-sivut täältä. Kotkan latu myös vuokraa kajakkeja hintaan 20 €/vrk, 100 €/viikko. Kuljetus myös järjestyy heidän kauttaan. Kotisivut löytyvät täältä.  Testasimme alkukesällä 2018 Loviisalaisen Strömfors Outdoor factoryn kanoottipalvelun. Kanootit olivat valmiina kaikkine kilkkeineen sovitusti Strömforsin lähtölaiturilla ja nouto tapahtui yhtä joustavasti päätepisteestä Strukan suluilta. Helppo tapa meloa!

Tervetuloa Kymijoelle!

– Janne