Tröllberget, Hinkapyöli

Lähdimme ajelemaan aika lyhyellä varoitusajalla ja aika lyhyellä valoajalla. Talvinen retkeily on mukavaa, mutta talvinen valokuvaaminen hieman haastavaa. Itse olen ehdottomasti enemmän kevään ihminen ja talvinen maisema on minusta… no, aika ankea. Valoa on vain vähän ja sekin vähä kestää noin kolme sekuntia vuorokaudessa. Tämä reissu alkoi siis hieman huonosti jo heti alkumetreillä. Hurautimme autolla Purolan suuntaan niin, että yksi etsi koko ajan kuumeisesti jotain kivaa retkikohdetta, yksi ajoi ja yksi odotti takapenkillä innoissaan ”aivan mahtavaa retkipaikkaa”. Lisäksi oli Deri, reissukoiramme, joka kuolasi ikkunat huuruun tietäessään pääsevänsä uusien haisujen äärelle.

Etsimme kartasta jotain korkeaa kohtaa ja löysimme ensin Tröllbergetin viereisen kallion. Sille ei ole käyttämässämme karttapalvelussa nimeä. Kaikki nimettömät paikat ovat kiinnostavia, mutta koska hyvillä paikoilla on yleensä nimet, niin huomasimme siihen olevan syynsä. Jos paikalla ei ole jännittävää nimeä tai tässä tapauksessa nimeä laisinkaan, siihenkin on siis syynsä (annamme paikalle varmaankin vielä uuden mahdollisuuden myöhemmin). Syvässä hangessa tarpeeksi kahlattuamme löysimme vain hankeen hyytyneen hämähäkin ja kauempana siintävän Tröllbergetin laen. Sinne siis.

Ajoimme autolla hieman lähemmäs ja jatkoimme matkaa jalkaisin. Runsaasta lumesta huolimatta reitti laelle löytyi aika helposti. Osan matkaa maastossa näkyi selvästi polun painauma ja osan matkaa kahlasimme sitten ihan vain umpihangessa. Pulkka unohtui matkasta ja se hieman harmitti.

Laelta on upeat maisemat kohti Loviisaa, vaikka kaukana taivaanrannassa pilkottaakin Loviisan ydinvoimala. Iltaruskon aikaan taivas olisi varmastikin kaunis, mutta tällä reissulla saimme nauttia vain tasaisen harmaasta talvisäästä.

Tämä, ei edes niin pieni, vuori on kiva seikkailupaikka talvellakin. Maasto on vaihtelevaa ja aika helppokulkuista. Jyrkkiä pudotuksiakin on, mutta ne huomaa ajoissa jos vain kulkee silmät avoinna. Kesällä tänne voisi tulla vaikka peikkojahtiin, kunhan muistaa ottaa eväitä myös herkkuja kerjääville peikoille.

-Saara

Auton voi jättää kohtaan A, johon on tässä Google Mapsin linkki (matkapuhelimella avattuna saa näkyviin ajo-ohjeet).

Kohdasta A on helppo kävellä ensimmäisen huipun yli toiselle huipulle B. Näkymät aukeavat hienosti lahden yli.

Kohteet näkyvät maastokartalla tästä linkistä.

– Janne

Vastaa

Please log in using one of these methods to post your comment:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s