Tällä kertaa ruutu ei täytykään rämpimiskuvista umpimetsässä, tuhnuisessa sadesäässä, vaan ruudun täydeltä on lintuja. Kevät on vihdoinkin tullut ja pääsimme hieman kurkkaamaan mitä Pyhtään lintuhoitolalle kuuluu juuri nyt.

Pyhtään lintuhoitola on perustettu 11.6.1998, eli vuoden päästä juhlitaankin jo pyöreitä auttamisvuosia. Lintuhoitolan tarkoituksena on hoitaa sairaita, vahingoittuneita tai muutoin avuttomassa tilassa olevia luonnonvaraisia tai rauhoitettuja eläimiä. Pyhtään lintuhoitola on osa loukkaantuneiden luonnonvaraisten eläinten hoitoverkostoa, yhdessä muiden maassamme toimivien hoitopaikkojen, kuten Korkeasaaren eläintarhan sekä Heinolan lintutarhan kanssa. Lintuhoitolassa hoidetaan siis myös muitakin eläimiä kuin vain lintuja. Oravat ja siilit ovat näistä yleisimmät. Isompia nisäkkäitä hoitola ei pysty ottamaan vastaan. Niiden osalta yhteyttä voit ottaa johonkin näistä hoitopaikoista.

Pyhtään lintuhoitolaa on alusta saakka pyörittänyt Arto Hokkanen. Työtä on arkena ja pyhänä, välillä yötä myöten, eikä vuosien varrella ylitöitä ole laskettu. Kirjaimellisesti työt kulkeutuvat myös kotiin, sillä pieniä linnunpoikasia, siilivauvoja tai oravanpoikia on syötettävä niin tiheästi, että vierihoito kotona on ainoa mahdollisuus niiden selviytymiseen. Arton apuna on alusta saakka ollut oman perheen täysi tuki sekä nykyään myös Kymenlaakson luonnonsuojelupiirin rahoituksella palkattuna yksi kokopäiväinen lintuhoitaja. Hannele-vaimo hakee eläimille ruokaa ja tarvikkeita pari kertaa viikossa sekä tarvittaessa noutaa pelastettavat siilit sekä oravat hoitolan suojiin.  Työtä riittää silti, sillä ihmisten ja eläinten elinpiirien kohdatessa jomman kumman on useinkin väistettävä. Yleensä se tarkoittaa esimerkiksi lintujen pesinnän siirtymistä sellaisiin paikkoihin, jotka eivät ole niille luontaisia ja poikasten kuoriuduttua ihmisen apu onkin tarpeen. Kerrostalon katolta saattavat pienet lentokyvyttömät poikaset putoilla talojen sisäpihoille, eivätkä ne pääsekään omin avuin pois suljetuilta alueilta. Silloin Artoa tarvitaan paikalle haaveineen pyydystämään linnut ja kuljettamaan ne turvallisemmille asuinpaikoille.

Osa linnuista jää lintuhoitolan asukkaiksi loppuiäkseen. Päätarkoituksena hoitolalla on aina se, että loukkaantunut ja hoidettu eläin pääsisi takaisin luontoon omiensa pariin. Joskus kuitenkin tilanne on se, että eläin ei hoidosta huolimatta voisi kuitenkaan selviytyä luonnossa itsenäisesti ja se jää hoitolan asukkaaksi. Piippa-kurki on yksi hoitolan vakiasukkaista. Nyt jo hennosti päälaeltaan punastunut 2-vuotias kurki, löytyi Kotkan Juurikorvesta, jahtaamassa Saksanpaimenkoiraa pitkin pihamaata. Koira juoksi edellä ja Piippa perässä. Piipalla oli ihon ja lihaksen väliin muodostunut ilmapussi, joka vaikeutti sen lentämistä. Se hoidettiin kyllä antibiooteilla kuntoon, mutta Piippa ehti leimautua liiaksi ihmiseen ja jäi siis lintuhoitolaan. Piippa on persoona ja tuohon ihanaan pitkänokkaan ihastuu heti ensimmäisellä tapaamisella. Piippa on se, joka varmasti tervehtii ensimmäisenä hoitolalle tulevia vieraita!

Ulkotarhoissa on lähinnä ne linnut, jotka jäävät hoitolaan. Ihmiseen tottuminen on vapautettaville eläimille epätoivottavaa, sillä luonnossa ihmisen lähelle hakeutuva eläin joutuu usein vaikeuksiin. Hoitolan ulkotarhalle on vapaa pääsy ja siellä voit käydä katsomassa Piipan lisäksi mm. joutsenia, hanhia, lokkeja, pöllöjä ja puluja. Ihan lähietäisyydeltä, nokat vastakkain.

Vankeudessa eläimet saattavat joskus tykästyä aivan toisen lajin edustajaan. Lintutarhalta voitkin bongata lokkipariskunnan, jonka toinen osapuoli on merilokki ja toinen on harmaalokki, eräs sorsa on rakastunut hanheen ja Piippa sekä yksi joutsenista kilpailee Arton jakamattomasta huomiosta. Sulassa sovussa jaetaan joka tapauksessa uima-allaskin kaikkien lajien kesken.

Ulkotarhan vanha huuhkaja huhuilee vienosti vierailijalle tarhastaan. ”Huhuu” kuuluu toiseksi viimeisestä tarhasta tiheään ja joskus yön hämärinä tunteina lähimetsästä saattaa lehahtaa paikalle juttukaveri kertomaan tarinoita vapaudesta.

Päiväsaikaan pöllöt tapittavat vierailijaa orreltaan suoraan silmiin ja tuijotuskisan voittaa varmasti isosilmäisin pöllö. Vanhan huuhkajaparin tuplatuijotusta ei voi katsoa hymyilemättä sillä heillä on ihan hassusti ”korvatupsut” lerpallaan.

Hoitolaan pääset siis aivan ilmaiseksi katsomaan ulkotarhan lintuja. Tarha on avoinna yleensä vapusta lokakuun loppuun saakka ja tarhoille pääsee myös iltaisin ja viikonloppuisin. Talveksi avoimet seinät suljetaan kylmiltä pakkastuiskuilta. Tarhojen lähelle ei tietenkään viedä koiria, ei riehuta ja remuta eikä syötetä eläimiä. Tarhalta löytyy myös vieraskirja johon voit jättää terveisiä vierailustasi.

Jos haluat olla mukana auttamassa luonnonvaraisia eläimiä, voit tuoda lintuhoitolalle noin 2 metrisiä männyn, pihlajan tai vaahteran näreitä, voit ostaa Best in-koiranmakkaraa, tuoda hunajaa mehiläishaukoille, puupuruakin menee hoitolalla satakilotolkulla, pähkinä on monen herkku ja porsaan sydän kelpaa petolinnuille. Porsaan sydämestä voit käydä maksamassa erän Kotkan lihatukkuun, josta hoitolan väki sen sitten noutaa. Kaikista näistä voit ottaa ensin yhteyttä hoitolaan, jonka yhteystiedot löytyvät täältä.

Kerrotaanpa vielä Kostiina-korpista. Kostiina oli alkujaan Kosti, mutta sukupuolen selvittyä se sai hieman fiinimmän nimen. Yleensä eläimiä ei hoitolalla nimetä, mutta suuret persoonat ansaitsevat sellaisen. Kostiina oli hoitolalle tullessaan kesy ja leimautunut ihmiseen. Sitä ei voida enää sen vuoksi laskea vapauteen ja Kostiina asuukin nyt lintuhoitolan sisätarhassa.

Kostiina on taitava matkimaan ääniä. Välillä Kostiina matkii kurkien kiljahtelua ja toisinaan ilahduttaa hoitajaa huikkaamalla ”MOI!” tai ”Hjuomenta!”. Jos hoitolan pihalle saakka kuuluu kova rääkäisy ”MAIKKU!!!”, se on vain Kostiina, joka siellä huutelee rakasta hoitajaansa. Arton allergiakin on saanut Kostiinan opettelemaan sympatia-niistämisen. Välillä siis Kostiinan tarhassa niistetään ja pärskitään.

Kostiina on erittäin utelias ja tarkkaavainen lintu, mutta se suhtautui ensin hieman epäilevästi meihin vieraisiin. Pienen ujostelun jälkeen saimme kuitenkin kuulla myös tervehdykset ja onneksi Arton läsnäolo teki Kostiinalle turvallisen olon. Kostiinan vahva nokka on kerran testannut Arton sorminahkaa, mutta sen jälkeen on Artokin oppinut pitämään sormensa kaukana. Sormien lisäksi Kostiinan herkkua ovat raaka kala, viiriäisen munat, juusto, kurkku, omena ja banaani.

Jos löydät loukkaantuneen linnun, siilin tai oravan voit ottaa yhteyttä lintuhoitolan numeroon saadaksesi lisäohjeet ja opastusta kuinka toimitaan seuraavaksi. Muistathan että lintujen pesiin ei saa koskea, pesintää ei saa häiritä ja että esim. jänisten poikaset ovat emojensa hoivissa vaikka yksinäisiltä näyttävätkin. Lisää jänisten poikasista voit lukea täältä. Lintujen siipien epämuodostumista voit lukea lehtijutun täältä. Kymenlaakson luonnosuojelupiirin toiminnasta löydät tietoa vaikkapa täältä. Pyhtään lintuhoitolan viralliset Facebook-sivut löytyvät täältä.

Kiitos Arto ja Hannele kun saimme vierailla.

-Saara

Pyhtään Lintuhoitolan virallinen osoite on Harjuntie 111, Pyhtää. Harjuntie on siis asfaltoitu pääväylä, joka kulkee Lintuhoitolan vierestä. Vaikka Lintuhoitola on aivan Harjuntiessä kiinni, ei Harjuntieltä pääse suoraan Lintuhoitolan pihaan (tie on suljettu portilla).

Kirkonkylältä (etelästä) tultaessa käännytään viistosti vasempaan hiekkatielle. Hiekkatie tekee mutkan oikealle ja sitten jo ollaan Lintuhoitolan pihalla. Autoille on hyvin tilaa Lintuhoitolan ympäristössä. Auto kannattaa ajaa tien sivuun tai Lintuhoitolan edustalle.

Google Mapsin linkki löytyy tästä.

P.s. Ulkotarha näkyykin hyvin etupihalle. Kannattaa kurkata myös kulman taakse, sieltä löytyy lisää lintuja.

– Janne