Valkmusan kansallispuisto on niin paljon muutakin kuin vain pitkospuiden osoittama kulkureitti. Löysimme kartalta pienen suolammen, aivan Valkmusan lounaiskulmasta ja päätimme viettää juhannusaaton suolammen reunalla, suopursuja nuuskien.

Lamminsuolla ei kuljeta pitkospuita pitkin vaan suolle johtaa selkeä polku metsätien reunalta. Eksymisvaaraa ei ole ja lisäksi Vastilantien tasainen hurina kertoo sivistyksen olevan aika lähellä. Muutoin suo onkin kuin metsään piilotettu paratiisi. Harvan puuston jälkeen aukeaa suopursujen ympäröimä lampi, joka kutsuu retkeilijän rauhoittumaan ja ehkäpä pulahtamaan lämpimään veteen. Ranta on hetteikköinen ja äkkisyvä, mutta ylös vedestä pääsee kyllä käsivoimin mättäälle ponnistamalla. Vesi on puhtaan näköistä suovettä ja tuoksu on raikas.

 

Retkipäivä oli aluksi hieman tuulinen, mutta tuulen tyyntyessä lammella oli ihanan lämmintä ja rauhallista. Suopursujen tuoksu oli aivan päätä pyörryttävän huumaavaa. Luonto on rikas ja ympärillesi katsomalla löydät esimerkiksi vaivaiskoivuja, lukemattomia erilaisia sammaleita, suomuurainta, tuhansia kihokkeja ja kauniita pursuhopeatäplä-perhosia. Niiden suvusta voit lukea lisää täältä.

 

Kihokki on kotimainen lihansyöjäkasvi, joka hankkii lisäravintoa pyydystämällä pieniä hyönteisiä tahmeilla lehdillään. Hyönteiset se sitten sulattaa ravinnokseen kietomalla lehden niiden ympärille ja liuottamalla ravinnon lehtiensä entsyymeillä. Nam. Uskallatko astua paljaalla jalalla kihokkiin? No, eihän se mitään ihmisille tee joten rohkeasti vaan nauttimaan suolammesta. Alla on kuva pyöreälehtikihokista ja siitä voit lukea lisää täältä.

 

Lamminsuon ympäristössä voit kulkea hieman kauemmaskin erilaisissa suomaastoissa. Välillä kulku on upottavaa ja toisinaan hieman kuivempaa. Suopursuja riittää kaikkialle mutta puusto on harvaa ja ryteiköissä ei juurikaan tarvitse rämpiä. Syksymmällä mättäät täyttyvät mustikoista ja suomuuraimista, sieniäkin varmasti löytyy.

Niin, ja ihme kyllä. Meistä ei löytynyt ainokaistakaan punkkia tämän reissun jälkeen. Kävelimme kuitenkin vielä suon poikki pohjoisemmaksi katsomaan vanhan hiekkakuopan ötököitä ja sielläkin maasto vaikutti punkkien paratiisilta. Ei kuitenkaan yhtään salamatkustajaa edes reissukoira Derissä.

Suomen pienvesistä voit lukea lisää täältä.  Taivaannaula-sivusto kertoo suomalaisesta perinnekulttuurista ja soiden synnystä voit lukea vaikkapa täältä.

-Saara

Suolammelle pääsee melko helposti. Siltakylästä päin tultaessa ajetaan Vastilantietä pohjoiseen. Drockilan mansikkatilan kohdalla ollaan Vastilantien osuutta n. puolessa välissä. Kartan kohdassa A kääntyy hiekkatie oikealle. Sitä ajetaan 450 metriä ja jätetään auto tien oikean reunan levennykseen kohtaan B. Samasta kohdasta lähtee pieni polku kohti suolampea (lampi kohdassa C). Jos huristelet päällystettyä Vastilantietä aina Simonsaaren pitkospuiden parkkipaikalle asti (kohtaan D), olet tullut Vastilantietä 2,7 km liian pitkälle pohjoiseen.

Risteys on helppo löytää retkikartan linkistä täältä (älä käytä mobiiliversiota, siinä ei näy lisätyt merkinnät). Google mapsin linkki kohtaan A löytyy täältä.

Valkmusan suon keskellä on vastaavanlainen upea suolampi (tästä tarina kenties myöhemmin), mutta tälle Lamminsuon lammelle on huomattavasti helpompi päästä. Tähän en tällä kertaa pulahtanut, mutta Valkmusan lammessa on tullut pulahdeltua useamman kerran. Kuten Saara mainitsi, lampi on äkkisyvä. Se ei sovi huonosti uimataitoisille ja lammesta pääsee ylös oikeastaan vain hyljetekniikalla ruohotupsuista kiinni pitäen ja jonkinasteisen ähellyksen kera 😉 On hyvä myös muistaa, että lampeen ei saa päästää mitään pesuaineita. Tämä lienee kirjoittamattakin selvää 😀 Lampeen pulahtaminen on kuitenkin ehdottomasti kokeilunarvoinen juttu.

Lähdin lammelta ristiriitaisin tunnelmin. Olisin halunut lammen rannalle pitkospuut ja lammen reunaa osan matkaa kiertämään veden tasossa olevan, lehtikuusesta tehdyn tason, jonka päällä olisi mukava köllötellä ja nauttia lammen tunnelmasta. Samaan aikaan sitä myös pohtii, kuinka monta kihokkia ja muuta kasvia jäisi tuon tason alle. Aina suolla kulkiessa tuntuu myös siltä, että jalanjäljet uppoavat liian syvälle ja jättävät turhan pysyviä merkkejä vierailusta. Ehkäpä tuo lampi on täydellinen juuri sellaisena kuin se nyt on.

Tässä kuitenkin muutama vinkki retkipäivää ajatellen. Kumisaappaat jalkaan ja hyttysmyrkky taskuun. Makuualustan päällä on mukava syödä eväitä ja pötkötellä suopursujen keskellä. Todelliset nautiskelijat kiinnittävät kahden puun väliin riippumaton ja ottavat suolammen rannalla nokoset 😀

Mukavaa kesää kaikille!

– Janne